Laitoksen blogissa käsitellään ajankohtaisia tietojenkäsittelytiedettä tai laitosta koskevia asioita. Blogia toimittaa provokatorisistakin kirjoituksistaan tunnettu professori Jukka Paakki. Kommentointi ja keskustelu on toivottavaa ja suorastaan pakollista.
International department blog
Summer Trip to Porvoo, 14 August 2015
The CS Blog Task Force
The CS Blog Task Force
Lessons Learnt from My First Journal Publication
The CS Blog Task Force
The CS Blog Task Force
1
Reflections after five years of Software Factory projects
The CS Blog Task Force
The CS Blog Task Force
Joku roti!
Tämä artikkeli on pitkälti oman turhautumiseni purkamista, koska erityisesti viimeisen reilun vuoden aikana opiskelijoiden laiskuus ja viitsimättömyys tuntuvat saavuttaneen aivan uusia huippuja. Vaikka tämä artikkeli onkin vain ihan ikioma mielipiteeni, olen keskusteluissa muiden opettajien kanssa havainnut, että heidän kokemuksensa ovat vahvasti samansuuntaisia.
Miksi laiskuus ja viitsimättömyys? Koska ongelma tuntuu olevan lähinnä opiskelijoiden yleisissä asenteissa ja asennoitumisessa opiskeluun. Esimerkkejä elävästä elämästä:
- Tieteellisen kirjoittamisen kurssilla yhä useammat ja useammat keskeyttävät, usein kertomatta mitään ohjaajalle. Muutama vuosi sitten tämänkaltainen käytös oli lähes ennenkuulumatonta.
- Samaa ilmiötä esiintyy seminaareissakin yhä useammin ja useammin. Joskus sentään näillä katoajilla on riittävästi järkeä, että ilmoittavat keskeyttävänsä, mutta suurin osa vain katoaa, eikä edes vastaa kyselyihin. Suositummmissa seminaareissa on halukkaita enemmän kuin paikkoja ja jokainen keskeyttäjä on mahdollisesti vienyt paikan joltakulta toiselta, joka olisi ollut mukana loppuun asti.
- Eräässä seminaarissa oli kahden opiskelijan osalta sovittu, että heidän pitäisi hieman koordinoida artikkeleidensa sisältöjä siten, että päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin. Yhden opiskelijan hiljainen katoaminen johti sitten siihen, että toinen jäi odottamaan vastausta, eikä artikkeli valmistunut ajoissa. Onko reilua hankaloittaa toisten opiskelijoiden opintoja tällä tavalla?
- Erityisesti kv-opiskelijoiden keskuudessa esiintyy laajamittaista plagiointia (viime syksyn Hajauttetujen järjestelmien kurssilla kolmanneksen kurssin opiskeijoista todettiin syyllistyneen plagiointiin; kaikkien suoritukset hylättiin). Osa tietää tehneensä väärin ja tietää, miten pitäisi toimia, mutta ei kuitenkaan ymmärrä toimia oikein. Osalta saa mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä tyyliin "ei minun maassani plagiointia pidetä ongelmana". Kuule, tässä maassa se on ongelma. (Kyllä, orientointikurssilla heille kerrotaan maan tavat tältä osin. Jos maisteriksi haluaa valmistua, niin näin yksinkertaisten asioiden ymmärtäminen ei saa olla liian vaikeata.)
- Aivan oman lukunsa muodostavat graduaan "tekevät" opiskelijat. Meriselityksiä riittää, parhaimmat tyyliin "kämppäkaverini serkun koiralla oli hieman ripulia ja se järkytti minua niin, että olin puoli vuotta ihan henkisesti lukossa". Ei se gradun tekeminen vaikeata ole. Se on vain hieman laajennettu tiki-tutkielma. Gradu ei muuta maailmaa, siinä ei esitetä mitään uutta tietoa. Nämä ominaisuudet ovat varattuja väitöskirjalle, eikä niitä siltäkään ihmeemmin vaadita. (Myönnän, että laitoksen viralliset graduohjeet antavat gradusta aivan liian pelottavan kuvan; tähän pitäisi saada muutos.)
Monet opiskelijoistamme käyvät töissä ja ymmärrän hyvin, että täysipäiväisen työn päälle opiskelujen hoitaminen on ihan oikeasti hankalaa ellei jopa mahdotonta; vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia, mistä itsekin olen usein tuskaisen tietoinen. Jos molempia ei pysty hoitamaan, niin sitten pitää valita. Kumpi on tärkeämpää, työt vai valmistuminen? (Kurssien työläydestä valittaville: Varmasti op-määrissä voisi olla tarkistamisen varaa, mutta jos op:itä lisättäisiin, pysyisi kurssin työmäärä samana, ja veikkaan, että lopputulos olisi sama kuin nykyään.)
Olemmeko me opettajat sitten täydellisiä? No emme tietenkään ja parantamisen varaa on varmasti kaikilla ja monessa suhteessa. Mutta arvatkaapa, mikä on meidän motivaatio parannuksiin ja muutoksiin, kun edessä on ylläkuvatun kaltaisia opiskelua "harrastavia" yksilöitä? Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllähän meillä laitoksella on myös erinomaisia opiskelijoita, tosin he tuntuvat olevan hieman vähemmistössä. Heidän kanssaan on ilo, jopa kunnia työskennellä ja he auttavat meitä opettajia jaksamaan tässä "suossa". Teille sanon, että älkää pelätkö sitä, että laittaisimme teidät samaan kastiin "huonojen" kanssa; kaikki opettajat kyllä tietävät keitä te olette. :-)
Nyt kun olen saanut tuon pois sydämeltä, niin kysyisin, miten tästä mennään eteenpäin? Mitä me opettajat voimme tehdä? Mitä opiskelijat voivat tehdä? Hyviä ehdotuksia otetaan ilolla vastaan.
Jussi
Vaikka kommentoida voi anonyymisti, niin toiveena on että oman nimen laittaisi viestin loppuun tai kommentoisi sisäänkirjautuneena, jolloin käyttäjätunnus näkyy viestin alussa.
Lisää kommentti
Kommentit
07.09.2012 - 13:15
02.02.2012 - 13:17
Kiitoksia kaikille kommentoijille
Suuret kiitokset kaikille kirjoitusta kommentoineille sekä ehdotuksia, palautetta ja kritiikkiä antaneille. Hyviä ideoita on tässä keskustelussa tullut esiin jo paljonkin.
Kuten muutamat laitoksen henkilökunnasta ovat jo kommentoineet, on näiden asioiden parissa laitoksella jo tehty paljon työtä, tehdään tälläkin hetkellä, ja työtä jatketaan tulevaisuudessakin. Myös tämän kommenttipalstan ulkopuolelta on tullut palautetta ja välitän sen eteenpäin (ja tietenkin osallistun itse myös tästä lähteviin kehittämishankkeisiin).
Arvoisat lukijat, jatkakaa toki ideoidenne ja kommenttien lähettämistä; mitään yksittäistä viisastenkiveä ei tähän ole olemassa ja hyviä ideoita tarvitaan. Erityisesti arvostan sitä, että niinkin monet näinkin laajasta piiristä ovat kommentoineet tätä tarkoituksellakin provokatiivista keskustelunavausta. Suuret kiitokset kaikille.
T. Jussi Kangasharju
Järjestelyt eivät vastaa käytäntöjä
Opiskeluaikoina tuli kursseja ahnehdittua. Tietty määrä kursseja on pakko suorittaa, mutta enempi aina parempi. Vaativuustaso kuitenkin kursseilla vaihteli ja yleensä sen huomasi vasta kurssin keskivaiheilla. Koska energia ja aika ei riittänyt kaikkeen, niin jokin kurssi jäi kesken. Massakursseilla ei tullut mieleenkään, että olisin vaivannut opetushenkilöstön aikaa ilmoittamalla, että tämä jäi nyt tähän. Eräs ongelma on myös työmäärän jakautuminen eri vuodenaikoina. Kesällä ehtisi hyvin suorittaa jonkin kurssin, vaikka olisi töissäkin, mutta sopivia kursseja ei ollut tarjoilla. Tammikuussa taas iski päälle edeltävän syksyn harkkaDL:t ja tentit samalla, kun piti valmistautua kevään kursseille. Joustavuus ja työmäärän tasaisempi jakaantuminen olisi helpottanut valmistumista huomattavasti. Myös se, että kurssin vaativuudet olisi jotenkin rinnastettavissa toisiinsa helpottaisi ennakointia. Välillä pääsee helpommalla, jolloin harmittaa, ettei ottanut enempää kursseja. Välillä taas on liikaa työtä, jolloin jotain pitää pudottaa pois tai sitten kaikki yritetään läpäistä rimaa hipoen. Tällöin usein jokin kurssi epäonnistuu ja koko homma joudutaan uusimaan seuraavana vuonna suunniteltujen kurssien ohessa. Kierre on valmis.
Tutkijana voisin taas todeta, että motivaatio kandi/maisteritason kurssien opettamiseen on hieman alhainen. Väikkärin valmistuminen on tällä hetkellä ykköstavoite ja kaikki, mikä ei edistä omaa tutkimusta on vain rasite. Perustason kursseilla ei useinkaan tule sellaista keskustelua, mikä saattaisi herättää ajatuksia alan tutkimuksesta tai muuten olla mielenkiintoista. Palkkajärjestelmäkin on rakennettu lähinnä sen perusteella, kuinka paljon tuottaa julkaisuja tai kuinka monessa byrokraattisessa ryhmittymässä on mukana. Ei pitäisi olla ihme, että tutkijat panostavat siihen, mikä heitä sisäisesti ja ulkoisesti palkitsee.
Ehkäpä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä pitäisi olla keskustelutilaisuuksia, jotta henkilökunta ymmärtäisi opiskelijoiden arjen ja ongelmat samalla, kun opiskelijat ymmärtäisivät henkilökunnan uhrautumisen ja kurssien järjestämiseen vaadittavan vaivan.
Kommunikaatio tökkii puolin ja toisin
Varmaan yksi syy miksi opiskelijat eivät juuri ilmoittele tekemisistään tai pidä yhteyttä, on että ainakin osa henkilökunnasta tekee sen aika vaikeaksi ja nöyryyttäväksi. Joskus opiskelijan sähköposteihin ei vastata ollenkaan, parhaassakin tapauksessa vastausta saa odottaa pari päivää, vaikka kyseessä olisi ihan yksinkertainen kysymys. Normaali käytäntö on että opiskelija lähettää viestin, odottaa vastausta viikon, lähettää seuraavan viestin, johon ehkä reagoidaan.
Aika moni on luopunut viikottaisesta vastaanottoajasta, joten vaihtoehdoksi jää sähköposti, jolla asian hoitamiseen menee viikkoja, tai päivystää kahvihuoneen ovella, mikä ei onnistu jos kumpulaan ei ole joka päivä asiaa.
Olen laiska toisen vuoden
Olen laiska toisen vuoden opiskelija. Opiskeluni menee suurinpiirtein niin että olen periodien keskivaiheilla viikkokausia tekemättä mitään, perioiden loppuviikkoine luen hullun lailla tentteihin, joista jätän menemättä ehkä kolmanteen koska aika ei riitä opiskeluun ja koska siitä ei tule muuta raangaistusta kuin hylätty arvosana, ja perioidien alkuaikoina haaveilen elämäntapamuutoksesta ja opiskelen ahkerasti muutaman päivän ajan. Luulen että tämä kuvaa aika hyvin aika monen muunkin opiskelijan elämää, mutta tämä on vain mutua.
Sanoisin että ykköstekijä laiskuuttani kannustamassa on se että luennoilla ja harjoituksiin ei ole pakko mennä. En tässä tuomitse tai kannata tätä käytäntöä, totean vain miten se juuri minuun vaikuttaa. Jos voisin tehdä henkilökohtaisen järjestelyn jossa automaattisesti saisin kurssista hylätyn jos jättäisin tulematta vaikka yli kolmelle luennolle, luulen että opiskeluni etenisivät paljon sujuvammin.
Gradujen ohjaajille
Kirjoitit näin: "Ei se gradun tekeminen vaikeata ole. Se on vain hieman laajennettu tiki-tutkielma. Gradu ei muuta maailmaa, siinä ei esitetä mitään uutta tietoa. Nämä ominaisuudet ovat varattuja väitöskirjalle, eikä niitä siltäkään ihmeemmin vaadita.".
Samaa mieltä olen itsekin, tikin kirjoitin yhdessä viikonlopussa. Mutta eipä se gradu ihan niin helposti mennyt sitten kuitenkaan. Oman kokemuksen mukaan ohjaajat (kokeilin useampaa) tuntuvat haluavan kuitenkin vähän sitä "uutta tietoa" (yksi jopa toivoi yhteisjulkaisua, eli ilmaista tutkimusapua), eikä sen tuottamiseen työssäkäyvällä aina ole kiinnostusta tai haluja. Siksi kirjoituksesi tuntui hieman provosoivalta, mikä oli kai tarkoituskin.
Ei suurta hätää TKTL:llä
Olen vaihtanut keskustakampukselta tietojenkäsittelytieteen laitokselle viime syksynä. Olen ollut ällikällä lyöty opetuksen tasosta täällä, aivan eri luokkaa kuin mihin olin tottunut. Se, että tämäkin kirjoitus on kerännyt näin paljon kommentoijia ja vireää keskustelua osoittaa, kuinka paljon ihmiset välittävät! Vanhassa laitoksessani jokseenkin kulahtaneet professorit olivat kyllä alansa huippua, mutta eivät he olleet järin kiinnostuneita vetämään samoja vanhoja kursseja ja kertomaan samoja vanhoja teorioita, mitä he lienevät parisen kymmentä vuotta ovat jo tehneet. Täällä hommat toimivat ihan eri tasolla. Täällä on aivan erilainen kulttuuri! Ja kiittäkäämme vain onneamme, kuinka hyvät tietotekniset järjestelmät täällä on. Olettekos koskaan käyttäneet sellaista hirvitystä kuin Weboodi? Joku valitteli, että kurssien sivuissa olisi parantamisen varaa. Se on mahdollista, mutta käykääpäs piruuttain katsomassa millaiset kurssisivut ovat esim. humanistisellä tai valtiotieteellisellä (Weboodista löytyy).
En sano, etteikö parantamisen varaa aina olisi. Mutta koittakaa pitää mielessä, että TKTL:llä elämä hymyää. Olen käynyt kursseja jokaisella kampuksella (Lääkistä lukuunottamatta), enkä missään ole nähnyt yhtä motivoituneita luennoitsijoita ja yhtä pitkälle mietittyjä kursseja.
Luuserit
Itsekeskeisiä ihmisiä