Tarkistuslista tutkielmien tekijöille, ohjaajille ja ryhmien valvojille

Kurssilla tuotettujen tekstien tulee täyttää alla luetellut vaatimukset. Kurssin materiaalissa tai "luennoilla" nämä termit selostetaan ja näistä elementeistä ohjaajat antavat työn edetessä palautetta. Listan tarkoituksena on auttaa muistamaan tekstejä viimeisteltäessä eri näkökulmien mukaiset seikat. (Lista saattaa elää kurssin aikana.)

• Kansilehti (aine, tutkielma) 
  • tekijän nimi, työn nimi ja laji, ohjaajalle jätön päiväys 
  • vastavat otsikkotiedot  esseessä tai referaatissa ensimmäisellä sivulla ylimpänä
• Tiivistelmäsivu (aine, tutkielma):
  • tiivistelmä (100-200 sanaa; kenelle, miksi, millaisessa ympäristössä; tutkimuskysymys; tulokset; impakti)
  • ACM-luokittelu (1-2 polkua)
• Johdanto
  • jäsennelty asianmukaisesti (kenelle, miksi, millaisessa ympäristössä; ratkaisun lähestymistapa; tutkimuskysymys, tulokset ja impakti; loppulukujen roolitus),
  • pituus 1,5 - 2 s.
• Luku 2
  • purkaa auki teknisemmälle yleisölle samalla käsitteitä määritellen tutkimuskysymyksen, ratkaisuille ympäristöstä esiintulevat vaatimukset ja keskeiset käsitteet näiden asioiden esittelemiseksi.
  • antaa riittävästi termistöä ja kysymyksenasetteluja, jotta myöhempänä teksissä on mahdollisuus analyysiin ja evaluointiin.
• Keskimmäiset luvut keskittyvät kukin "opettamaan" lukijalle yhden osakysymyksen tai näkökulman käsiteltävään asiaan. Lukujen työnjaon tulisi olla selkeä ja niillä tulee olla selkeä oma rakenteensa, jonka valintaperuste on lukijalle kerrottu.
• Viimeistä edellinen luku on varsinaisen kontribuution koti: vertailu, soveltaminen, osien synteesi ja mahdolliset evaluointimenetelmät ja -tulokset pääroolissa.
• Yhteenveto
  • Yleensä hieman johdantoa lyhyempi.
  • Muistuttaa mieleen tutkimuskysymyksen, mainitsee tärkeimmät tulokset ja niiden perusteet. Keskittyy impaktiin ja esimerkiksi suosituksiin. Ei vain summeeraa luku kerrallaan aikaisempaa tekstiä.
• Lähdeluettelo
  • Ei kirjallisuusluettelo. Listataan vain viitattu materiaali.
  • Lähdeviite on aina virkkeen sisällä. Se voi olla keskellä virkettä esimerkiksi uuden käsitteen nimen yhteydessä (englanninkielisen termin sulkulausekkeen jälkeen) tai väitevirkkeen lopussa.
  • Kirjoittajat listataan kaikki ellei heitä ole kymmenittäin, et. al. -merkintää on vältettävä. Tekijänä voi henkilötekijän puuttuessa olla organisaatio.
  • Konferenssien ja lehtien nimet kirjoitetaan kokonaan, ei lyhennetyissä muodoissaan. Opinnäytteissä ei ole pulaa tilasta. 
• Yleisiä näkökohtia koko teksin osalta
  • Päälukujen aluissa paragrafi, joka kertoo luvun kontribuution ja suhteuttaa sen muihin lukuihin.
  • Luvut ja 2-tason aliluvut eivät saa olla  liian lyhyitä (luettelomaisia yhdessä tarkasteltuna). Kaksitasoinen lukujen numerointi pitäisi olla riittävä. Normaali luvun pituus useampi sivu, lukuja maksimissaan 5 tai 7 (pro gradu -tutkielmassakin).
  • Lukujen roolitus ja sitoutuminen toisiinsa selkeää.
  • Teksti sisältää vertailua, analyysiä, arviointia, soveltamisesimerkkejä, .... etsi verbejä "Bloomin puusta".
  • Käytetty arvioituja julkaisuja. Kirjallisuus on keskeistä ja olennaista alueelle.
  • Ei plagiointia. Ei tarpeetonta lähdesidonnaisuutta, joka usein esiintyy lähteen jäsentelyn noudattamisena ja oman tarinan kannalta tarpeettomien tietojen lähteestä omaan teksiin sisällyttämisenä. 
  • Lähdeviitteet asiallisesti merkitty.  Eri kirjallisuuslajeista osattu merkitä oikeat bibliografiset tiedot. Osattu käyttää automatisoituja kirjallisuusluettelon hallinnan välineitä.
  • Viimeisteltyä kirjakieltä, ei alan slangia (koneiden kaatumisia). 
  • Yhdyssanat, pilkut kohdallaan. 
  • Termien suomenkieliset versiot ovat yleisesti käytettyjä ja niiden ensiesiintymän yhteydessä annetaan suluissa englanninkielinen vastine (ja todennäköisesti myös lähdeviite). Termit määritelty (ei vain esitelty esimerkein) ennen käyttöä.
  • Kuvia käytetty kokonaisuuksien havainnollistamiseksi ja korostamiseksi. Taulukoita käytetty keräämään yksityiskohdat tiiviisti näkyville, jotta tekstissä voidaan käsitellä taulukon rakenteen mukaisia ilmiöitä abstraktimmin.
  • Kuvat ja taulukot on numeroitu pääluvuittain 2-tasoisin numeroin ja niihin on viitattu teksistä tulkintaselostuksen kera. Kuvissa ei ole selostamattomia termejä tai osia. Kuvateksissä tai taulukon nimen perässä lähdeviite, jos kuva tai taulukko on lainattu lähteestä.
  • Taitto on siisti.  Marginaaliin valuvat pitkät sanat katkaistaan, lähdeviitteet pakotetaan paragrafin viimeisen sanan kanssa samalle riville, (ali)luvun viimeiset ja ensimmäiset rivit pakotetaan samalle sivulle yhteenkuuluvien kanssa (tai tuomaan mukanaan toinenkin rivi) ja lähdeviitesulkujen ja sanan väliin jätetään välilyönti. Word ja latex tekevät yhtä lailla rumaa jälkeä muiden työkalujen kanssa toisinaan. Kaikista välineistä kuitenkin löytyvät samat keinot: erikoismerkkeinä piiloutuva tavutusohje ja sanarajaa luomaton välilyönti sekä sivunvaihdon pakottaminen. Kirjallisuusluettelon generoinnin jälkeen molemmissa välineissä syntynyttä tulosta on mahdollista muokata siistimmäksi  - kunhan ei enää sen jälkeen generoi muuta kuin pdf-tiedoston. Nämä keinot ovat nopeita ja helpompia kuin yrittää pakottaa arvuuttelemalla esimerkiksi latexia tuottamaan täsmälleen haluttu ulkonäkö. Väliversioissa tätä painokelpoiseksi viemistä ei tarvitse tehdä, kunhan asiasisältö ja viitaukset ovat ohjaajan helposti luettavissa.