Pro gradun aiheen valinta

Tutkimusprosessin ensimmäinen vaihe on valita aihe, joka kiinnostaa tekijää ja on riittävän haastava, mutta kuitenkin kohtuullisella työpanoksella käsiteltävissä. Aihetta on syytä alkaa pohdiskella ja ideoida hyvissä ajoin ennen tutkielmatyön virallista aloittamista, usein jo syventävien opintojen alkuvaiheesta lähtien. Syventävien opintojen kurssit ja seminaarit ovat erinomainen apu aiheen löytämisessä, ja tutkielman laatimiselle onkin hyödyksi, että laitoksella on tarjolla kursseja ja seminaareja, jotka tukevat valittua aihepiiriä.

Aiheet jakautuvat neljään luokkaan: laitoksen tutkimusryhmissä tehtävät tutkielmat, laitokselta annetut erilliset aiheet, opiskelijan itse määrittelemät aiheet ja opiskelijan työtehtäviin liittyvät aiheet, jotka ovat usein samalla mielenkiintoisia myös opiskelijan työpaikan kannalta.

Jotta aiheesta olisi saatavissa ohjausta, tietojenkäsittelytieteen laitos pyrkii liittämään aiheet laitoksella käynnissä olevaan tutkimukseen. Linjojen vastuuhenkilöiden lisäksi tutkielma-aiheista voi keskustella laitoksen syventävien opintojen kurssien opettajien ja tutkijoiden kanssa.

Tutkielmatyöskentelyn opetustavoitteiden kannalta on tärkeää, että aihepiiristä löytyy tieteellistä kirjallisuutta (alkuperäisiä tutkimusartikkeleita). Kursseilla käytetyt oppikirjat riittävät siten yleensä vain lähtökohdaksi; myöskään WWW-lähteiden varaan ei tutkielmaa voi rakentaa. Pro gradu -tutkielmalta ei kuitenkaan vaadita uusien tieteellisten tulosten aikaansaamista. Tutkielmatyöskentelyyn kuuluva perusteellinen perehtyminen aihepiirin kirjallisuuteen voi muuttaa alkuperäistä käsittelyideaa ja aiheen rajausta, eräissä tapauksissa jopa tutkielman otsaketta myöten. Aiheen lopullinen tarkentaminen ja sen käsittelyn laajuuden rajaaminen pro gradu -tutkielman vaatimustasoa ja työmäärää vastaavaksi tapahtuu tutkielmasuunnitelmaa laadittaessa ja sitä tarkastettaessa.

Millainen aihe soveltuu pro gradun teemaksi? Tähän on vaikea antaa yksiselitteisiä kriteerejä. Tutkielma voi olla esimerkiksi kirjallisuuteen perustuva selvitys, kokeellinen työ tai konstruktiivinen työ. Tutkielman vaatimustasosta saa kuvan tutustumalla kirjastossa oleviin saman aihepiirin tutkielmiin. Liian vaativia tai työläitä aiheita tulee varoa: ne sopivat ehkä lisensiaattitutkimuksen tai väitöskirjan kohteiksi. Parhaimmillaan pro gradun aihe on sekä opiskelijaa että ohjaajaa kiinnostava ongelma, joka sopii laitoksella toimivan tutkimusryhmän tutkimusohjelmaan ja jonka ratkaisemiseen opiskelijalla on syventävien opintojen kurssien ja seminaarien antama riittävä tietopohja.

Työpaikan tarpeisiin tehtävien tutkielmien kohdalla aihemäärittelyssä kannattaa kiinnittää huomiota tehtävän kunnolliseen rajaamiseen, realistisen aikataulun hahmottamiseen sekä työhön osallistuvan ryhmän vastuunjaon ja yrityksessä käynnissä olevien hankkeiden tärkeysjärjestyksen selvittämiseen. Pro gradun tasoista työtä tehdään suurehkojen atk-yritysten tutkimus- ja tuotekehittely-yksiköissä, harvemmin tavanomaisten sovellusten suunnitteluryhmissä. Yrityksen edustajien näkemys pro gradu -tutkielmien vaatimuksista on yleensä varsin kirjava, joten työn luonteesta, arviointikriteereistä ja vaatimustasosta on syytä kunnollisesti keskustella sekä työpaikalla että laitoksella.

Valmiita ideoita mahdollisiksi pro gradu -töiden aiheiksi on esillä. Nämä luettelot eivät kuitenkaan ole täydellisiä eivätkä missään tapauksessa rajoittavia. Usein aihe syntyy tekijän taitojen ja jonkin tutkimusprojektin tavoitteiden kohdatessa räätälöitynä. Aihepiirien kartoittamisessa kannattaa tutustua esimerkiksi laitoksen tutkimussivuihin.

Työskentely

Pro gradu -tutkielman vaatima työpanokseksi on arvioitu noin 1070 tuntia (40 op). Sivuainetutkielman vaatima työmäärä on yleensä pienempi, noin 530 tuntia (20 op). Pro gradu -tutkielman laatiminen vaatii keskittynyttä työskentelyä. Gradun ripeä edisäminen kokopäiväisen ansiotyön tai runsaan opiskelun ohessa on erittäin haastavaaa. Aihepiiriin liittyvään seminaariin osallistumista suositellaan tutkielman laatimisen aikana, mutta muuten opiskelijan on syytä huolehtia siitä, että hän voi paneutua tutkielman laatimiseen lähes kokopäivätoimisesti riittävän pitkän ajan (ainakin kolme kuukautta). Työn viivästyessä tutkielman aihe menettää ajankohtaisuuttaan ja se voidaan joutua määrittelemään uudelleen. Tutkielman viivästymiseen liittyy näin ollen usein sen vaatiman kokonaistyömäärän kasvua.

Tutkielman esitystavasta ja syvällisyyden tasosta on huomattava mm. seuraavaa. Työ pitäisi kirjoittaa siten, että joku toinen samassa vaiheessa oleva opiskelija pystyy sen omaksumaan. Tutkielma osoittaa tekijänsä valmiutta tieteelliseen ajatteluun ja viestintään, tutkimusmenetelmien hallintaa ja perehtyneisyyttä omaan erityisalaan. Hyvin laadittu tutkielma etenee loogisesti ja ymmärrettävästi. Käytetyt termit esitellään ja niitä käytetään oikein. Esitettävät väitteet on muotoiltu täsmällisesti ja niiden kohdealue on selkeä. Väitteet perustellaan ilmi tuoduin faktoin, joten tutkielmassa on riittävässä määrin esiteltävä aihepiirille keskeistä materiaalia ennen ko. materiaalin soveltamista tai siitä tehtävien johtopäätösten esittämistä. Hyvältä tutkielmalta edellytetään paitsi faktoja toistavaa kertomista, myös kehittelevää kirjoittamisotetta (kts. esim. Lonka et al. Taitava kirjoittaja).

Tyypillinen laitoksella tehtävä gradu on laajuudeltaan 60-90 sivua. Sivumäärä ei kuitenkaan ole oleellista, vaan tekstin on kyettävä esittämään riittävän jäsentyneesti tutkielmaan liittyvä itsenäinen ajatteluprosessi: konkreettisen tavoitteen asettaminen, ongelmien ja ratkaisujen systemaattinen kuvaaminen, johtopäätökset, suunnitelmat ja arviointi. Lähteet tarjoavat materiaalin tämän jatkumon kokoamiseen, sillä tutkielmalta ei vaadita erityistä omaa, uutta luovaa kontribuutiota. Oman tutkielmatekstin luominen edellyttää kuitenkin lähteistä kerätyn materiaalin omaksumista ja itsenäistä jäsentämistä, kun taas lähteiden jäsentelyn ja aiheenrajauksen tiukka noudattaminen tuottaa yleensä heikon tuloksen.

Tutkimusprosessi

Tutkimusprosessi muodostuu neljästä vaiheesta:

• aihepiiriin perehtyminen,
• tutkielman konkreettisen tavoitteen asettaminen,
• asetetun ongelman ratkaiseminen ja
• evaluointi eli johtopäätösten tekeminen.

Kahden ensimmäisen vaiheen tulokset esitellään tutkielmasuunnitelmassa, ja lopullinen tutkielma sisältää koko prosessin tuloksen. On huomattava, että tutkielma ei kuitenkaan raportoi työtä kronologisesti, vaan rakentuu tutkimuskysymyksen ja sen ratkaisemisen varaan.

Tutkielman aihe ilmaistaan usein alunperin väljästi, joten tekijän on perehtymisvaiheessa yhdessä ohjaajien kanssa harkittava erilaisia käsittelyvaihtoehtoja ja tarvittaessa tarkennettava aihetta. Perehtymisvaiheen osuus on arviolta noin kolmannes pro gradu -tutkielman vaatimasta kokonaistyömäärästä. Ennen kuin tutkielmalle voidaan asettaa konkreettinen tavoite, tekijän on selvitettävä, mitä aihepiiristä on ennestään kirjoitettu. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään oman työn merkityksen. Lisäksi vältetään tekemästä turhaa työtä ratkomalla jo ratkottuja ongelmia.

Perehtymisvaiheen tuloksista syntyy tutkielmaan usein aiempaa tutkimusta esittelevä laajahko yhteenveto asiaankuuluvine kirjallisuusviitteineen. Tavoitteena on, että pääosa lopullisen tutkielman kirjallisuudesta on tässä vaiheessa kerättynä. Yhteenvedon jäsenteleminen asiaperusteisesti osoittaa, että tekijä on ymmärtänyt aiemman tutkimuksen päälinjat ja tulokset; vastaavasti kronologinen järjestys tai tutkimusten luettelomainen käsittely erillisinä osoittaa yleensä puutteellista perehtyneisyyttä.

Tutkielmasuunnitelman perusteella tarkastajien pitäisi pystyä ennakoimaan tulevan tutkielman sisältö ja laatu. Sen vuoksi tutkielmasuunnitelmassa käytetään samaa täsmällistä esitystapaa kuin tutkielmassakin. Mitä laadukkaampi tutkielmasuunnitelma on, sitä paremmin ohjaajat pystyvät kommenteillaan tukemaan jäljellä olevaa työrupeamaa. .

Perehtymisvaiheen kuluessa tutkielman tekijälle hahmottuu käsitys siitä, mikä on konkreettinen tavoite, johon hän pyrkii työssään. Ongelma ja sen ratkaisu voivat olla muodoltaan hyvinkin erilaisia, esim.

• vertaileva kirjallisuusanalyysi,
• formaalin ongelman analysointi ja algoritminen ratkaiseminen,
• ratkaisumallin tai -mallien soveltaminen ohjelmistotehtävään (suunnittelu, toteutus tai ratkaisujen vertailu),
• järjestelmän toiminnallisuuden tai suorituskyvyn analyysi

Tutkimusongelman ja sen ratkaisemisen varaan rakentuu tutkielman koko runko ja jäsentely. Ongelman esittelyn ja ratkaisemisen jälkeen loppuun viety tutkimusprosessi edellyttää vielä oman ratkaisun arviointia ja tulosten muotoilemista johtopäätösten muotoon.

Tutkimusprosessista, tutkielman rakenteesta ja kirjoitusprosessista on kirjoitettu runsaasti oppaita.

• John W. Chinneck, Carleton University: How to Organize your Thesis
  URL: http://www.sce.carleton.ca/faculty/chinneck/thesis.html
• The Seven Steps of the Research Process
  URL: http://olinuris.library.cornell.edu/ref/research/skill1.htm

Työn suunnittelusta ja projektinhallinnasta

Tutkielman tekijä on työnsä itsenäinen projektipäällikkö. Projektipäällikön vastuuseen kuuluu mm. työn suunnittelu. Pro gradu -tutkielman vaatiman ajan lisäksi työsuunnitelmassa on otettava huomioon myös muiden opintojen ja vaikkapa työpaikan viemä aika. Viikoittaisen kokonaistyöajan on oltava järkevä: harva pystyy 40-tuntisen työviikon päälle enää tekemään gradun kaltaista intensiivistä ja luovaa työtä. Aikatauluun on hyvä sijoittaa alusta alkaen säännölliset tapaamiset gradun ohjaajan kanssa. 

Tutkijan moraalista

Tutkijan ja tutkielmankirjoittajan on osoitettava myös tutkimusmoraalista kypsyyttä. Tätä teemaa voi pohtia esimerkiksi tutustumalla seuraavaan:

• ACM Code of Ethics and Professional Conduct

Tutkielmaa tehtäessä yksi keskeisiä tutkimuksen moraaliin liittyviä kohtia on oman ja toisilta saadun tiedon esittäminen. Lähteistä peräisin oleva tieto, joka ei kuulu ammatilliseen yleissivistykseen, on merkittävä asianmukaisin lähdeviittein. Lähdeviitetekniikkaa käsitellään tarkemmin Tieteellisen kirjoittamisen kurssin yhteydessä.

Rajanveto oman ja toisten työn välillä voi olla erityisen ongelmallista tutkielmassa, joka on osa työpaikalla tai tutkimusryhmässä tehtyä laajempaa kokonaisuutta. Tällöinkin on pyrittävä selvästi rajaamaan, mikä on tekijän omaa aikaansaannosta, mikä taas on ryhmän yhteistä työtä. Kaikissa tapauksissa tutkielman pitää olla kokonaan itse kirjoitettu, mutta luonnollisesti sekä sisällön että tarvittaessa kieliasun korjaamisessa voi käyttää hyväksi muiden asiantuntemusta.