Onnea, hyvä opettaja

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen opetus jatkaa parrasvaloissa: tällä kerralla kyse on henkilökohtaisesta tunnustuksesta, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on päättänyt myöntää vuoden 2011 Hyvä opettaja – Magister Bonus -palkinnon yliopistonlehtori Matti Luukkaiselle laitokseltamme. Matti oli TKO-älyn opintovastaavan Ella Peltosen haastattelussa opetuksesta ja opiskelusta heti juhlahumun hälvettyä.

 

- Aloitetaan geneerisellä eli miltä nyt tuntuu?

Nyt-hetkeä pitää venyttää tämän kysymyksen suhteen hieman, sillä tunnelmat ovat vaihdelleet aika tavalla viime päivien aikana.

Sain kuulla palkinnosta HYY:n opintosihteeriltä noin kolme viikkoa sitten. Opintosihteeri kertoi että palkinto luovutetaan HYY:n vuosijuhlassa, jossa minun olisi pidettävä 4 minuutin puhe. Puhelun jälkeen päällimmäinen reaktio oli paniikki, vaikka luentoja on tullut pidettyä jo yli 10 vuotta -- puheen pitäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Luennoillahan puhun aina “mitä sattuu”, eli vaikka teen suhteellisen kattavan luentomateriaalin, en sitä yleensä luennolla kuitenkaan aina seuraa. Vuosijuhlaan en kuitenkaan voinut lähteä samalla strategialla.

Sain kuin sainkin kolmen viikon aikana kirjoitettua puheen, johon olin lopulta jopa kohtuullisen tyytyväinen. Itse tilaisuus aiheutti kovasti lisäjännitystä. Päätin tukeutua asialliseen ulkokuoreen ja pukeuduin elämässäni ensimmäistä kertaa frakkiin. Väitöstilaisuudessa kieltäydyin vielä frakista ja väittelin ns. väitöskaavussa. Hyvin istuva vuokrafrakki osoittautuikin mukavaksi vaatekappaleeksi!

Etukäteisjännitys oli kova mutta nimekkäistä kutsuvieraista (mm. yliopiston nykyinen ja moni entinen rehtori tai kansleri sekä Paavo Arhinmäki) huolimatta tunnelma palkinnon jakohetkellä olikin rento ja panikointi osottautui turhaksi.

Eli kolmeviikkoiseen palkinnon jakoa edeltäneeseen nyt-hetkeen sisältyi aika paljon huolta tuon tilaisuuden takia. Palkinnonjakotilaisuuden jälkeen pääsi miettimään uudelleen miltä nyt tuntuu. Ei käy kieltäminen, etteikö palkinto mieltä lämmittäisi. Opettaja tekee työtään pitkälti omalla persoonallaan, ja palautteella, niin positiivisella kuin negatiivisella, on ratkaiseva merkitys omaan toimintaan ja työssäjaksamiseen.

 

- Hyvä opettaja -palkinnon kriteereitä ovat muun muassa opiskelijamyönteisyys, positiivinen asenne ja kyky tuoda olennaiset asiat esille. Suuri osa opiskelijoista löytää sinusta tällaisia piirteitä. Mikä on salaisuutesi?

Opettaja voi kehittää itseään monin tavoin, mutta perimmiltään esim. opiskelijamyönteisyys ja positiivisuus ovat luonteenpiirteitä, joille ei ainakaan tietoisesti itse mahda mitään ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Opettajana tietysti kaikkein hienoin asia on nähdä, kun opiskelija oppii ja kehittyy ja vieläpä innostuu oppimastaan. Paja-opetuksen ansiosta opiskelijoiden kehitystä on mahdollista seurata todella läheltä. Tottakai sitä innostuu, kun huomaa miten syyskuussa vielä ohjelmoinnista täysin tietämätön opiskelija alkaa edistyä ja tekee viikko viikolta hienompia ratkaisuja. Feedback on todella suoraa, näet sen missä onnistut ja myös sen missä tuli mokattua. Jos pajassa esim. 50% on käsittänyt jonkun asian väärin, se kertoo että opettaja on mokannut joko tehtävänannossa tai luennolla/luentomateriaalissa.

Alkuperäiseen kysymykseen: mikä on salaisuutesi? Salaisuus on opiskelijoilta eri tavoin saatu feedback. Se kertoo, onko sanoma mennyt perille vai onko toimintaa muutettava. Meidän opiskelijamme ovat niin fiksuja ja aktiivisia, että kaikki mahdolliset feedback-kanavat kannattaa todellakin pitää avoinna.

 

- Mikä on paras muistosi liittyen laitoksella opettamiseen?

Mikähän olisi paras yksittäinen muisto? Yksi yllättävä ja mieleen hyvin jäänyt hetki oli, kun syksyn 2009 Ohjelmistojen mallintaminen -kurssin viimeisellä luennolla opiskelijat lahjoittivat hienon UML-aiheisen joulukortin ja pienen muovikassillisen mainioita jouluoluita. Mietin hetken lahjoitusta saadessani, tulkitaanko se lahjuksen ottamiseksi ja saanko potkut. Vuodenvaihteen uusi yliopistolaki taisi pelastaa minut tuolta virkavirheeltä.

 

- Entä mikä viimeksi meni vähän vähemmän putkeen (liittyen opetukseen)?

Tiistain 29.11. ensimmäinen luento Ohjelmistojen mallintamisessa meni hieman reisille. Aivan liikaa ympäripyöreää puhetta ja ei ollenkaan varmuutta saiko kukaan asiasta mitään tolkkua. Itse asiassa eräs opiskelija tunnusti tauon aikana kurssin irkkikanavalla, että ainoa asia joka tuolta luennolta jäi mieleen oli että “pakkauksen sisällä voi olla pakkauksia”. Se oli huono 45-minuuttinen. Onneksi toinen luento sujui jo paremmin ja huono fiilis ei jäänyt vaivaamaan.

Opettajauran alkuaikoina, jos luennolla jonkun asian läpikäynti meni huonosti, asia saattoi jäädä vaivaamaan jopa viikoksi. Onneksi muisti ei ole enää niin pitkä.

 

- Gurulassa heräsi palkintouutisen jälkeen kysymys, saisitko nyt itsellesi vapaa-aikaa. Saatko? Miten aiot käyttää sen?

AMK:sta paluuni (syksy 2009) jälkeen olen ollut lähes jatkuvasti sillä ajatuksella että “vielä tämä lukukausi työllistää poikkeuksellisen paljon, mutta jatkossa alkaa helpottaa”. Laitoksen opetuksen kehittämisen erittäin dynaaminen ilmapiiri (josta suuri kiitos kuuluu opintoesimiehellemme Jaakko Kurhilalle) on kuitenkin generoinut lukukausi toisensa jälkeen aina uuden mielenkiintoisen mahdollisuuden, josta ei vaan malta pysyä erossa.

Ensi keväänä on taas tälläinen “once in the lifetime”-asia eli MOOC, Ohjelmoinnin avoin verkkokurssi. Viime keväänä pidimme luennottoman version OhPe:sta ja OhJa:sta. Nyt yhtälöön lisätään syksyn aikana käyttöön otettu tehtävien automaattinen palautusjärjestelmä TMC. Tavoitteena on saada koko Suomen kansa ohjelmoinnin pariin!

Vapaa-aikaa on syönyt myös pajamuotoisesta opetuksesta RAGE-tutkimusryhmässä yhdessä Kurhilan, Arto Vihavaisen, Matti Paksulan ja Thomas Vikbergin kanssa tehty tutkimus. RAGEa voi ajatella osin myös vapaa-ajan viettona, sillä järjestämme mm. RAGEfestejä eli tieteeseen keskittyviä vapaamuotoisia mutta syvällistä keskustelua sisältäviä illanviettoja.

Myös täysin työstä vapaata vapaa-aikaa on pakko ruvettava generoimaan. Keväällä sitä ei tule liikaa olemaan, mutta kesällä on pakko jälleen irrottautua töistä täydellisesti. Useimmitenhan olen ollut kesäisin vaimoni kanssa noin kuukauden mittaisella matkalla manner-Euroopassa, ajasta huomattava osa on oltu Alpeilla harrastamassa vaellusta. Keskeinen osa matkoja on myös ollut saksalaisten oluiden bongaaminen ja vierailu eri panimoissa.

En kyllä vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Eli saanko nyt vapaa-aikaa? En tämän palkinnon johdosta, mutta aion kyllä hankkia itselleni vapaa-aikaa ja käyttää enemmän aikaa vanhoihin välillä viime aikoina laiminlyötyihin harrastuksiin.

 

- Opetat keväällä Ohjelmistotuotantoa. Osaatko vielä sanoa, mitä kurssilla on luvassa?

Alunperin oli suunnitelmissa, että pidän OhTun keväällä 2010. Silloin oli jo suunnitteilla paljon muutoksia. Rekrytoin Matti Seisen ja Tatu Kairin mukaan, ja ideana oli tuoda mukaan pelkän “ohtu-teorian” lisäksi mukaan ohjelmistotekniikan käytänteitä. Keväällä 2010 jouduin kuitenkin luennoimaan Tiraa, joten Ohtu jäi. Matti ja Tatu implementoivat Ohtuun ns. miniprojektin ja ohjelmistotekniset asiat (mm. versionhallinta ja käytännön ohjelmointi) saivat jalan Ohtu-kurssin oven väliin.

Viime keväällä päätin, että on aika jättää TiRa (ks. seuraava kysymys) ja palata OhTu:n pariin. Viimeisen parin vuoden ajan olen päivittänyt ohjelmistotuotantoon liittyvää kompetenssiani ja kurssista tulee varmasti parempi nyt kuin mitä olisin saanut 2 vuotta sitten aikaan. Kurssi tulee muuttumaan melkoisesti. Seuraavassa otteita kurssin suunnitellusta sisällöstä buzzword-listana: agile, lean, pair programming, code smell, refactoring, clean code, tdd, atdd, bdd, git, maven, continuous integration, design patterns, user story, planning poker, sprint, backlog, velocity.

Ja “learning by doing” tulee taas olemaan pääasiallinen opetusmetodologia.

 

- Luovut samalla Tiran luennoinnista ja juuri Tirasta sinut varmaan muistetaan parhaiten. Mistä tällainen päätös?

Kun joulukuussa 2009 selvisi, että kevään Tiraan ei ole luennoijaa, suostuin pitämään kurssin sillä ehdolla, että saan luennoida sen kolmeen kertaan. Kurssin uudistaminenhan vie aina niin paljon aikaa että työtä ei ole järkevä tehdä ainoastaan yhden luennointikerran takia. Oma kiinnostukseni on viimeisen parin vuoden aikana kohdistunut enemmän ja enemmän ohjelmistotuotantoon liittyviin asioihin, ja jo vajaa vuosi sitten alkoi tuntua siltä, että on aika jättää algoritmiikka.

Pidän kyllä monellakin tapaa paljon Tirasta ja oli hiukan sääli luopua kurssista. Kurssi yhdistää mukavasti teoriaa ja käytäntöä joten opiskelijoita ei ole koskaan ollut vaikea motivoida opiskelemaan Tiran asioita. Tiran opettaminen mahdollisti myös sen, että olin tekemisissä käytännössä kaikkien laitoksen fuksien kanssa yhtäjaksoisesti vuoden ajan. Opiskelijat oppi tuntemaan varsin hyvin vuoden aikana, ja itse ainakin pidän opettamisesta sitä enemmän mitä tutumpia opiskelijat ovat.

 

- Lopuksi: Mitä haluaisit sanoa nuoremmille opettajille?

Kaikki ihmiset eivät opi samalla tavalla, joten ei kannata käyttää itseä ja omaa oppimista liian paljon mallina siitä miten ihminen oppii. Luentosalin etuosasta katsellessa näyttää ja jopa kuulostaa usein siltä, että kaikki tai ainakin valtaosa ymmärsi mitä sanoit. Myös perinteisessä laskarissa syntyy helposti harhainen kuva siitä, missä määrin käsitellyt asiat hallitaan. Kannattaakin jalkautua oppimistilanteisiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ohjelmointipaja on tarjonnut hyvän tavan päästä lähelle varsinaista oppimistilannetta, ja pyrinkin tuomaan pajatyylisiä komponentteja nykyään oikeastaan kaikille opettamilleni kursseille.

 

 

 

Lisäksi:

 

Luotu

01.12.2011 - 11:41

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Petteri Timonen palkittiin tiedekilpailussa Yhdysvalloissa

Petteri Timonen, 19, on sijoittunut toiseksi omassa sarjassaan Intel International Science and Engineering Fair (ISEF) -tapahtumassa Phoenixissa, Arizonassa.

 

Tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa opiskeleva Petteri Timonen palkittiin perjantaina 13.5. Arizonassa 1500 Yhdysvaltain dollarin eli noin 1330 euron arvoisella stipendillä Systems Software -kategoriassa Intel ISEF -tiedekilpailussa.

Timosen kilpailutyö on SPR:n Veripalvelulle kehitetty ohjelmistotyökalu, jolla liikkuvat verenkeräystilaisuudet eri puolilla maata saadaan suoritettua mahdollisimman kustannustehokkaasti. Timonen toteutti työnsä yhteistyössä Veripalvelun kanssa.

Työ on saanut laajemminkin kansainvälistä huomiota, sillä vastaava työkalua ei tiettävästi ole kehitetty muualla. Timonen on käynyt sähköpostikeskusteluja myös Yhdysvaltain Punaisen Ristin kanssa.

Renewed Carat App Gives a Smart Boost to Battery

 
The Carat Project Team at the University of Helsinki, Department of Computer Science, has published a new version of the popular mobile energy-awareness application.

After launch in June 2012, Carat has helped over 850,000 users, of which 41 per cent have been Android and 59 per cent iOS users, respectively. The new user interface follows modern application design guidelines and presents battery information in a more intuitive and easy to use manner.

- In addition to the new user interface, we have increased the accuracy of the energy saving recommendations of Carat, says Professor Sasu Tarkoma, the leader of this research done at the university.

The user interface features the number of energy intensive applications (Hogs), energy anomalies (Bugs) and user recommendations (Actions) at a glance on the main screen as well as global energy statistics for the device community.

Lainaa vain? - väitös musiikkiesitysten lainakappaleiden tunnistamisesta

Miksi musiikkiesitysten lainakappaleiden automaattinen tunnistaminen on niin vaikeaa kuin se on, kysyy Helsingin yliopistossa aiheesta väittelevä Teppo E.Ahonen.

Lainakappeleiksi kutsutaan musiikkiesityksiä, jotka ovat eri esittäjän tekemiä uusia tulkintoja kappaleen alkuperäisen esittäjän tekemästä versiosta. Lainakappaleet voivat olla hyvinkin samanlaisia alkuperäisversioiden kanssa, ja joskus versioilla on vain nimellisesti yhtäläisyyksiä.

Ihmisille lainakappaleiden tunnistaminen on yleensä helppoa, jos alkuperäisesitys on tuttu.

- Lainakappaleiden automaattinen, algoritmeihin perustuva tunnistaminen, on kuitenkin huomattavan haastava ongelma, eikä täysin tyydyttäviä ratkaisuja ole vielä esitetty, sanoo Teppo E. Ahonen, joka katsoo, että ongelman ratkaisulla olisi tutkimuksellisesti ja kaupallisesti potentiaalisia sovelluskohteita; sellainen olisi esimerkiksi plagioinnin automaattinen tunnistaminen.

Hae opiskelijaksi tietojenkäsittelytieteen laitokselle! Yhteishaku 16.3.-6.4.2016

Hae opiskelijaksi mm. huippulaatuisista kandiohjelmista palkitulle tietojenkäsittelytieteen laitokselle! 
 
Tietojenkäsittelytieteen LuK-tutkinnossa opitaan niitä taitoja, joilla vaikutetaan tulevaisuudessa sekä työelämässä että tieteen tekemisessä. Tutkinnon pääpaino on ohjelmoinnissa ja ohjelmistojen kehittämisessä nykyaikaisilla menetelmillä, mutta tutkintoon sisältyy myös muita tulevaisuuden kannalta tärkeitä alueita, kuten tietoliikennettä, tekoälyä ja tietoturvaa sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutusta.