Olen Haban kanssa samaa mieltä siitä, että on ihan hyvä, että tämänkaltaisia luokitteluja tehdään ja olen edelleen samaa mieltä siitä, että olisi erittäin hyvä, jos meillä olisi laajempi kansainvälinen yhteisymmärrys siitä, miten eri foorumit luokitellaan. Suomen listan hyvä puoli on se, ettei pyörää lähdetty keksimään uudestaan, vaan otettiin Australian lista pohjaksi. Tämän huono puoli on se, että Australian lista osin luokittelee foorumit Australian oman tiedepolitiikan mukaan, painottaen konferensseja heidän näkökulmastaan. Omasta näkökulmastani (tietoverkot) tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että muutamia "helppoja" foorumeita on otettu listalle mukaan, vaikkeivat ne ehkä sitä ansaitsisi.
Toisaalta, eräänlainen kansainvälinen yhteisymmärrys foorumien tasosta vallitsee jo jokaisen tutkijayhteisön sisällä. Tämänkaltaista "mutua" on tietenkin hankala heittää OKM:n suuntaan. :-) Kuten edellä muut jo kirjoittavatkin, eivät lista ja yhteisön oma arvostus aina kohtaa. Tästä syystä sanoisinkin jatko-opiskelijoille ja postdoceille, että unohtakaa kokonaan tämän listan olemassaolo. Teidän tehtävänänne on saada väitöskirja kasaan tai pätevöityä (akateemiselle) uralle, eikä niissä tehtävissä kannata keskittyä papukaijamerkkien keräämiseen. Tärkeämpää on julkaista niissä paikoissa, joita _oma_ tutkijayhteisönne arvostaa; jatko-opiskelijoiden kohdalla iso osa tästä vastuusta on myös ohjaajalla. Teidän yhteisönne kolleegat arvioivat väitöskirjanne ja päättävät, saatteko professuuria tai muuta työpaikkaa, eivät OKM:n irtopisteitä laskevat byrokraatit. Tottakai päällekkäisyyttä listan hyvien ja yhteisön arvostamien foorumien välillä on paljon, mutta paljon eri yhteisöjen arvostamia foorumeja on jäänyt listalta kokonaan pois (hyvästä syystäkin). Esimerkiksi tietoverkkojen alalla huippukonferenssien yhteydessä järjestetään workshopeja, joissa julkaisemista arvostetaan, mutta jotka eivät koskaan tule tämänkaltaiselle listalle pääsemään (eikä niiden tulisikaan päästä).
Hieman tuossa ehkä tuli kärjistettyä, mutta kuten yllä sanoin, näen hyvää siinä, että tällainen lista on olemassa. Omasta puolestani, aion jollain tasolla kiinnittää huomiota siihen, etenkin tilanteissa, joissa pitää valita kahden eri, omasta ja yhteisön mielestä samantasoisen, konferenssin välillä, ja toisella on parempi luokitus tai toista ei ole listalla ollenkaan. Tällöin yritän sitä parempaa. Ja tottakai hyviä papereita yritetään ensin paremmille foorumeille, mutta en tarvitse mitään listaa osatakseni tehdä tämän. :)
Kuten Sini kirjoittaa, listan orjallinen seuraaminen johtaa mahdollisesti ossifioitumiseen, eikä uusille avauksille ole tilaa, koska niistä ei saa pisteitä. Tämä on erittäin vaarallinen suuntaus, ja sen takia ei yksittäisen tutkijan tai tutkimusryhmän kannata liian tiukkaan seurata listaa. Laitoksen johtajan näkökulmasta tilanne on varmaan hieman eri kun hän tarvitsee jotain kättä pidempää neuvotteluissa dekaanin kanssa. ;-)
Eskon mainitsema lehtien painotus konferenssien kustannuksella on mielenkiintoinen kannanotto. Tämä keskustelu herää eloon aina silloin tällöin ja mielipiteitä menee molempiin suuntiin. Itselläni ei ole uskonnollista vakaumusta kumpaankaan suuntaan, mutta tämä herättää muutamia ajatuksia.
Yksi argumentti lehtien puolesta on juuri tuo Eskon mainitsema "kaikki muutkin tekevät niin", mutta entäpä jos me olemmekin edelläkävijäala ja muut ovat hieman jälkeenjättöisiä? Perinteisesti lehtien arvostus on seurannut siitä, että niissä on vertaisarviointi, ne julkaistaan virallisesti ja niistä säilytetään kopioita, taaten tulosten saatavuuden ja pysyvyyden. Konferensseista ei välttämättä julkaista mitään eikä kaikilla aloilla niissä ole edes vertaisarviointia; tietoverkkojen puolella tosin jopa surkeimmissa Ö-luokan workshopeissa on (jonkinlainen) vertaisarviointi ja melkein kaikista julkaistaan jonkinlaiset prosarit (mutta onpa jopa virallisella listalla yksi meidän alan foorumi, josta ei kunnon prosareita tehdä; on vain webisivu...).
Ainakin tietojenkäsittelyssä lähes koko julkaisutoiminta tuntuu siirtyneen internetiin, enkä tarkoita pelkästään open access -julkaisuja. ACM ja IEEE julkaisevat digitaalisissa kirjastoissaan sekä konferenssit että lehdet ja tarjoavat julkaisupalveluita myös ei-affilioituneille konferensseille. Lääketieteessä on PubMed ja meidänkin yhteisöissä on puhuttu, pitäisikö tietojenkäsittelyssäkin perustaa vastaavanlainen sivusto.
Jos julkaisut ovat netissä saatavilla kunnolla luokiteltuina ja vertaisarvioinnin läpikäyneinä, onko sillä mitään väliä julkaistiinko se "konferenssissa" vai "lehdessä"? Tiedon saatavuuden ja pysyvyyden kannalta näillä ei enää nykymaailmassa ole mitään eroa. Eikö lehti ole tässä tapauksessa eräällä tavalla konferenssi, jossa ei pidetä esitelmää? Tottakai jonkinlainen "foorumien" luokittelu tarvitaan, koska muuten ei oikeasti tärkeitä artikkeleita löydä mitenkään. Ja propellipäille, anarkistinen "paperit Arxiviin ja slashdot-tyyppisellä moderoinnilla/vertaisarvioinnilla nousevat jyvä eroon akanoista" ei , IMHO, tule ikinä mitenkään vahingossakaan toimimaan, vaikka sitäkin on ratkaisuksi ehdotettu.
Eräs pointti, joka näissä lehti vs. konferenssi keskusteluissa usein tulee esiin on se, että ne yllämainitut arvioijat (väitöskirja, professuuri) painottavat sitä, mitä alalla pidetään hyvänä, eli usein konferensseja. Tarvittaisiin siis laajamittainen, äkillinen siirtymä konferensseista lehtiin, jotta lehtien painoarvoa voitaisin oikeasti yhteisön silmissä nostaa. Jos tenure track -komitea katsoo, montako julkaisua on huippukonferensseissa, on tyhmää julkaista lehdissä. Akatemian tietojenkäsittelytieteen arviointi vuonna 2007 antoi tietoverkoille palautteena: "Miksette julkaise alanne huippukonferensseissa?". Tämänkaltainen ajattelutavan muutos ei ole helppo saavuttaa, mutta en myöskään sano, että se olisi väärä suunta.
Itselläni ei ole selkeää kantaa tässä suhteessa, kumpi suunta olisi oikea, mutta saatan hyvinkin tulevaisuudessa lähettää artikkelin ennemmin lehteen kuin huonommin tai samoin luokiteltuun konferenssiin, mikäli koen edellisen olevan "helpompi" saada artikkeli läpi (ja minulla on aikaa odottaa arvioinnin tuloksia).
Foorumeista ja lehdistä
Olen Haban kanssa samaa mieltä siitä, että on ihan hyvä, että tämänkaltaisia luokitteluja tehdään ja olen edelleen samaa mieltä siitä, että olisi erittäin hyvä, jos meillä olisi laajempi kansainvälinen yhteisymmärrys siitä, miten eri foorumit luokitellaan. Suomen listan hyvä puoli on se, ettei pyörää lähdetty keksimään uudestaan, vaan otettiin Australian lista pohjaksi. Tämän huono puoli on se, että Australian lista osin luokittelee foorumit Australian oman tiedepolitiikan mukaan, painottaen konferensseja heidän näkökulmastaan. Omasta näkökulmastani (tietoverkot) tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että muutamia "helppoja" foorumeita on otettu listalle mukaan, vaikkeivat ne ehkä sitä ansaitsisi.
Toisaalta, eräänlainen kansainvälinen yhteisymmärrys foorumien tasosta vallitsee jo jokaisen tutkijayhteisön sisällä. Tämänkaltaista "mutua" on tietenkin hankala heittää OKM:n suuntaan. :-) Kuten edellä muut jo kirjoittavatkin, eivät lista ja yhteisön oma arvostus aina kohtaa. Tästä syystä sanoisinkin jatko-opiskelijoille ja postdoceille, että unohtakaa kokonaan tämän listan olemassaolo. Teidän tehtävänänne on saada väitöskirja kasaan tai pätevöityä (akateemiselle) uralle, eikä niissä tehtävissä kannata keskittyä papukaijamerkkien keräämiseen. Tärkeämpää on julkaista niissä paikoissa, joita _oma_ tutkijayhteisönne arvostaa; jatko-opiskelijoiden kohdalla iso osa tästä vastuusta on myös ohjaajalla. Teidän yhteisönne kolleegat arvioivat väitöskirjanne ja päättävät, saatteko professuuria tai muuta työpaikkaa, eivät OKM:n irtopisteitä laskevat byrokraatit. Tottakai päällekkäisyyttä listan hyvien ja yhteisön arvostamien foorumien välillä on paljon, mutta paljon eri yhteisöjen arvostamia foorumeja on jäänyt listalta kokonaan pois (hyvästä syystäkin). Esimerkiksi tietoverkkojen alalla huippukonferenssien yhteydessä järjestetään workshopeja, joissa julkaisemista arvostetaan, mutta jotka eivät koskaan tule tämänkaltaiselle listalle pääsemään (eikä niiden tulisikaan päästä).
Hieman tuossa ehkä tuli kärjistettyä, mutta kuten yllä sanoin, näen hyvää siinä, että tällainen lista on olemassa. Omasta puolestani, aion jollain tasolla kiinnittää huomiota siihen, etenkin tilanteissa, joissa pitää valita kahden eri, omasta ja yhteisön mielestä samantasoisen, konferenssin välillä, ja toisella on parempi luokitus tai toista ei ole listalla ollenkaan. Tällöin yritän sitä parempaa. Ja tottakai hyviä papereita yritetään ensin paremmille foorumeille, mutta en tarvitse mitään listaa osatakseni tehdä tämän. :)
Kuten Sini kirjoittaa, listan orjallinen seuraaminen johtaa mahdollisesti ossifioitumiseen, eikä uusille avauksille ole tilaa, koska niistä ei saa pisteitä. Tämä on erittäin vaarallinen suuntaus, ja sen takia ei yksittäisen tutkijan tai tutkimusryhmän kannata liian tiukkaan seurata listaa. Laitoksen johtajan näkökulmasta tilanne on varmaan hieman eri kun hän tarvitsee jotain kättä pidempää neuvotteluissa dekaanin kanssa. ;-)
Eskon mainitsema lehtien painotus konferenssien kustannuksella on mielenkiintoinen kannanotto. Tämä keskustelu herää eloon aina silloin tällöin ja mielipiteitä menee molempiin suuntiin. Itselläni ei ole uskonnollista vakaumusta kumpaankaan suuntaan, mutta tämä herättää muutamia ajatuksia.
Yksi argumentti lehtien puolesta on juuri tuo Eskon mainitsema "kaikki muutkin tekevät niin", mutta entäpä jos me olemmekin edelläkävijäala ja muut ovat hieman jälkeenjättöisiä? Perinteisesti lehtien arvostus on seurannut siitä, että niissä on vertaisarviointi, ne julkaistaan virallisesti ja niistä säilytetään kopioita, taaten tulosten saatavuuden ja pysyvyyden. Konferensseista ei välttämättä julkaista mitään eikä kaikilla aloilla niissä ole edes vertaisarviointia; tietoverkkojen puolella tosin jopa surkeimmissa Ö-luokan workshopeissa on (jonkinlainen) vertaisarviointi ja melkein kaikista julkaistaan jonkinlaiset prosarit (mutta onpa jopa virallisella listalla yksi meidän alan foorumi, josta ei kunnon prosareita tehdä; on vain webisivu...).
Ainakin tietojenkäsittelyssä lähes koko julkaisutoiminta tuntuu siirtyneen internetiin, enkä tarkoita pelkästään open access -julkaisuja. ACM ja IEEE julkaisevat digitaalisissa kirjastoissaan sekä konferenssit että lehdet ja tarjoavat julkaisupalveluita myös ei-affilioituneille konferensseille. Lääketieteessä on PubMed ja meidänkin yhteisöissä on puhuttu, pitäisikö tietojenkäsittelyssäkin perustaa vastaavanlainen sivusto.
Jos julkaisut ovat netissä saatavilla kunnolla luokiteltuina ja vertaisarvioinnin läpikäyneinä, onko sillä mitään väliä julkaistiinko se "konferenssissa" vai "lehdessä"? Tiedon saatavuuden ja pysyvyyden kannalta näillä ei enää nykymaailmassa ole mitään eroa. Eikö lehti ole tässä tapauksessa eräällä tavalla konferenssi, jossa ei pidetä esitelmää? Tottakai jonkinlainen "foorumien" luokittelu tarvitaan, koska muuten ei oikeasti tärkeitä artikkeleita löydä mitenkään. Ja propellipäille, anarkistinen "paperit Arxiviin ja slashdot-tyyppisellä moderoinnilla/vertaisarvioinnilla nousevat jyvä eroon akanoista" ei , IMHO, tule ikinä mitenkään vahingossakaan toimimaan, vaikka sitäkin on ratkaisuksi ehdotettu.
Eräs pointti, joka näissä lehti vs. konferenssi keskusteluissa usein tulee esiin on se, että ne yllämainitut arvioijat (väitöskirja, professuuri) painottavat sitä, mitä alalla pidetään hyvänä, eli usein konferensseja. Tarvittaisiin siis laajamittainen, äkillinen siirtymä konferensseista lehtiin, jotta lehtien painoarvoa voitaisin oikeasti yhteisön silmissä nostaa. Jos tenure track -komitea katsoo, montako julkaisua on huippukonferensseissa, on tyhmää julkaista lehdissä. Akatemian tietojenkäsittelytieteen arviointi vuonna 2007 antoi tietoverkoille palautteena: "Miksette julkaise alanne huippukonferensseissa?". Tämänkaltainen ajattelutavan muutos ei ole helppo saavuttaa, mutta en myöskään sano, että se olisi väärä suunta.
Itselläni ei ole selkeää kantaa tässä suhteessa, kumpi suunta olisi oikea, mutta saatan hyvinkin tulevaisuudessa lähettää artikkelin ennemmin lehteen kuin huonommin tai samoin luokiteltuun konferenssiin, mikäli koen edellisen olevan "helpompi" saada artikkeli läpi (ja minulla on aikaa odottaa arvioinnin tuloksia).
Jussi Kangasharju