Jukka puhuu taas asiaa; jotkin Julkaisufoorumin kaavailluista käyttötarkoituksista ovat piirun epäyhteensopivia omankin arvomaailmani kanssa, koska ne pönkittävät sitä että tehdään ja julkaistaan sellaisista asioista ja sellaisilla tavoilla jotka on jo todettu arvokkaaksi.
Open access on julkaisemisessa uusi trendi, ja uudet poikkitieteelliset alueet ovat... no, jo vanha kaava mutta jokainen on sellaisenaan uusi alue uusine kujeineen. Osasta tulee jotain ja osasta ehkä ei niin paljon, mutta Julkaisufoorumin näköpiiriin eivät kumpikaan kategoria vielä mahdu koska se on vankasti historiatietoa.
Sanotaan nyt sekin ääneen että Open access ei ole pelkästään kehitysmaiden tukea. Teen töitä Suomen suurimmassa, poikkitieteellisimmässä ja kauneimmassa yliopistossa enkä just nyt pääse sähköisesti käsiksi pariin alani keskeisistä foorumeista. Ihan vaan siksi että kustantajan pakettihinnoittelusta johtuen niiden hankinnan vuosimaksu olisi tällä hetkellä luokkaa muutama tuhat euroa per kaipaamani proceedings-kirja eikä se ole kovin järkevä kustannus (IFIP ei ole saanut aikaiseksi tehdä omaa digitaalista kirjastoaan vaan ostaa sen kustantajalta, joka vaihtuu muutaman vuoden välein). No mutta, onneksi on tuttuja Kiinassa, eiku...
Mitä foorumeihin noin yleensä tulee, en ole näistä koostetilastoista ihan loputtoman vaikuttunut. Olen kirjoittanut pari (epäilemättä Google-yhteensopivaa) kirjallisuuskatsaustyylistä pläjäystä jotka ovat puolivahingossa keränneet yhteensä runsas parisataa viittausta sillä aikaa kun olen tehnyt jatko-opintojani. Itse konferenssifoorumit eivät ole olemassa kategorisoinnissa, ja kirjasarjoina IEEE:n sekalaiset ja Lecture Notes in Computer Science ovat ja pysyvät tasolla 1. Joskus hulvattomina hetkinä uskaltaudun jopa uskomaan että tekeleilläni on tällöin ollut jotain pientä merkitystä tieteenalani kannalta, vaikka epäilemättä lähinnä siksi että koko tieteenala on vielä niin uusi että sille ensimmäistä journaalia pykättiin pystyyn viime vuonna. :) Jos toisaalta pelkkiä viittaustilastoja katsotaan, tässä tuntuisi näkyvän että kahdella hassulla jatko-opiskelijan kirjoittamalla paperilla olisikin yllättävä nostattava vaikutus kummankin foorumin joihinkin impaktimittareihin; ja minua kun kiinnosti toisen niistä kohdalla lähinnä se minne sanottavani mahtuu sivumäärärajan perusteella, kun en ajatellut sen olevan niin kovin kummoinen ja yksi hylsykin sille taisi ensin tulla. No mutta, koska ne ovat konferensseja, niistä ei onneksi kerätä virallisia impaktifaktoreita, ei tarvitse miettiä oliko ensin muka vai nana.
En itse ajatellut jatkossakaan kerätä pääasiallisesti papukaijapisteitä, vaan katsoa mitä kautta kohdeyleisöni saan kiinni ja ohjata tieteenalani kehitystä järkevään suuntaan. Sitten ehtimisen riittäessä voisi yrittää jotain kooste+päivitystä nykyisille huippufoorumeille (jos nyt saa eriävät tutkimusparadigmat jotenkin sillattua järkevästi eri yleisöjen välillä että menevät läpikin). Mutta pääasiallisesti katsoisin että mennään niin päin että omista kotifoorumeista nyt vaan jossain vaiheessa tulee vääjäämättä huippufoorumeita kunhan sinne asti ehditään, koska niissä tehdään isoja asioita.
Yliopistotutkimuksen pointti on ymmärtääkseni mennä puhkomaan latua sinne minne muut alkavat kaivata ehkä vuosikymmenen tai muutaman päästä. Koska ei sellaisia riskejä missään muuallakaan mahdu ottamaan. Siksipä minua aina vähän vaivaa että mitäs sitten jos se mittausjärjestelmän painostusvaikutus toimintaan on niin vahva että aletaan juosta ensisijaisesti niiden papukaijapisteiden perässä, eli mennä hakemaan ekologista lokeroa sieltä missä kaikki muutkin jo ovat.
Kuka nyt mereltäkään maalle nousisi kun tuhannet viime aikoina syntyneet lajit ovat kaikki olleet meressä, ja maata ei ole edes vielä luokiteltu elinkelpoisuusasteikolla? ;)
Jos tuore tietojenkäsittelytieteen varhaisen vaiheen tutkija aloittaa väitöskirjaprojektin asiasta jota on pengottu niin kauan että kaksi edellistä sukupolvea on jo sitä mieltä että sillä on hienot pitkät perinteet ja paljon tärkeää on siitä julkaistu (ja katso, sillä voi kerätä papereita Julkaisufoorumin suosittamilla foorumeilla), hän pääsee nypläämään pitsiä suurten tekijöiden jalanjäljissä (ehkä niiden pohjalla). Ja erikoistuu vaikkapa nyt tietokantojen tietynlaisten hakujen optimointiin. Ja tekee varmaan sitten suunnilleen sitä tutkijanuransa ajan, koska jos jatko-opintovaiheessa ei kannata ottaa riskejä, mahtaako koskaan myöhemminkään.
Jos taas tuore tutkija lähtee tonkimaan vaikka hypekäyrälle parin vuoden päästä laskeutuvaa aihetta, hän voi yhtäkkiä huomata olevansa maailman johtava ekspertti alalla jota yhtäkkiä vedetään joka suuntaan. Silloin kudotaan melkoisella täpinällä säkkikangasta ja toivotaan etteivät reiät jää kovin isoiksi, ja parhaimmillaan yhteiskunnallinen impaktikin on käsin kosketeltavissa. Ala tasaantuu vasta ehkä seuraavan sukupolven tullen, ja siinä vaiheessa maasto on jo paalutettu: tervetuloa virkkaamaan tähän kulmaan, ja tuo on varattu, sinne ei ole menemistä, ja se ei ole muodissa Australian tiedepolitiikassa tänä vuonna. :)
En nyt suinkaan halua tässä väittää että kaikkien pitäisi olla aina propellipäähippejä ja lähteä Marsia tonkimaan vain siksi että siellä ei ole oltu; kyllä niitä aloitettuja asioita pitää tehdä valmiiksi ja viilata huippufoorumit pystyyn myös, ja mitattavuus on mittausmieliselle aina tärkeää.
Mutta haluaisin painokkaasti väittää että kun katsotaan minkämuotoisia huiput yleensä ovat ja mihin suuntaan sieltä voi lähteä, juuri propellipäähipeille pitää erikseen antaa johtamisen tasolla tilaa kukoistaa: propellikehitys on vaikeaa, ja osa kuolee joka tapauksessa hapenpuutteeseen kun käy ilmi että kidukset eivät sopeudu avaruuteen, mutta joistakin syntyy parhaimmillaan vaikka uusia ainelaitoksia parin sukupolven päästä. Sellaisia joilla onkin seuraavan 50 vuoden ajan hurjat paineet todistaa kaikille muille aloille että kyllä mekin osataan tehdä rigoröösiä tutkimusta, ja kyllä mekin ollaan tiedettä, ihan oikeasti, vaikka tehdäänkin asioita myös aika eri tavalla kuin emolaitokset ja -alueet eikä välttämättä oikein hallita vielä omiakaan tutkimusmenetelmiämme, saatika muilta sovellettuja, jne.
Haluaisin tiivistää tästä lopullisena johtopäätöksenä että tietojenkäsittelytiede on minusta ihan sairaan päheetä. :)
Open access ym. muutosliike
Jukka puhuu taas asiaa; jotkin Julkaisufoorumin kaavailluista käyttötarkoituksista ovat piirun epäyhteensopivia omankin arvomaailmani kanssa, koska ne pönkittävät sitä että tehdään ja julkaistaan sellaisista asioista ja sellaisilla tavoilla jotka on jo todettu arvokkaaksi.
Open access on julkaisemisessa uusi trendi, ja uudet poikkitieteelliset alueet ovat... no, jo vanha kaava mutta jokainen on sellaisenaan uusi alue uusine kujeineen. Osasta tulee jotain ja osasta ehkä ei niin paljon, mutta Julkaisufoorumin näköpiiriin eivät kumpikaan kategoria vielä mahdu koska se on vankasti historiatietoa.
Sanotaan nyt sekin ääneen että Open access ei ole pelkästään kehitysmaiden tukea. Teen töitä Suomen suurimmassa, poikkitieteellisimmässä ja kauneimmassa yliopistossa enkä just nyt pääse sähköisesti käsiksi pariin alani keskeisistä foorumeista. Ihan vaan siksi että kustantajan pakettihinnoittelusta johtuen niiden hankinnan vuosimaksu olisi tällä hetkellä luokkaa muutama tuhat euroa per kaipaamani proceedings-kirja eikä se ole kovin järkevä kustannus (IFIP ei ole saanut aikaiseksi tehdä omaa digitaalista kirjastoaan vaan ostaa sen kustantajalta, joka vaihtuu muutaman vuoden välein). No mutta, onneksi on tuttuja Kiinassa, eiku...
Mitä foorumeihin noin yleensä tulee, en ole näistä koostetilastoista ihan loputtoman vaikuttunut. Olen kirjoittanut pari (epäilemättä Google-yhteensopivaa) kirjallisuuskatsaustyylistä pläjäystä jotka ovat puolivahingossa keränneet yhteensä runsas parisataa viittausta sillä aikaa kun olen tehnyt jatko-opintojani. Itse konferenssifoorumit eivät ole olemassa kategorisoinnissa, ja kirjasarjoina IEEE:n sekalaiset ja Lecture Notes in Computer Science ovat ja pysyvät tasolla 1. Joskus hulvattomina hetkinä uskaltaudun jopa uskomaan että tekeleilläni on tällöin ollut jotain pientä merkitystä tieteenalani kannalta, vaikka epäilemättä lähinnä siksi että koko tieteenala on vielä niin uusi että sille ensimmäistä journaalia pykättiin pystyyn viime vuonna. :) Jos toisaalta pelkkiä viittaustilastoja katsotaan, tässä tuntuisi näkyvän että kahdella hassulla jatko-opiskelijan kirjoittamalla paperilla olisikin yllättävä nostattava vaikutus kummankin foorumin joihinkin impaktimittareihin; ja minua kun kiinnosti toisen niistä kohdalla lähinnä se minne sanottavani mahtuu sivumäärärajan perusteella, kun en ajatellut sen olevan niin kovin kummoinen ja yksi hylsykin sille taisi ensin tulla. No mutta, koska ne ovat konferensseja, niistä ei onneksi kerätä virallisia impaktifaktoreita, ei tarvitse miettiä oliko ensin muka vai nana.
En itse ajatellut jatkossakaan kerätä pääasiallisesti papukaijapisteitä, vaan katsoa mitä kautta kohdeyleisöni saan kiinni ja ohjata tieteenalani kehitystä järkevään suuntaan. Sitten ehtimisen riittäessä voisi yrittää jotain kooste+päivitystä nykyisille huippufoorumeille (jos nyt saa eriävät tutkimusparadigmat jotenkin sillattua järkevästi eri yleisöjen välillä että menevät läpikin). Mutta pääasiallisesti katsoisin että mennään niin päin että omista kotifoorumeista nyt vaan jossain vaiheessa tulee vääjäämättä huippufoorumeita kunhan sinne asti ehditään, koska niissä tehdään isoja asioita.
Yliopistotutkimuksen pointti on ymmärtääkseni mennä puhkomaan latua sinne minne muut alkavat kaivata ehkä vuosikymmenen tai muutaman päästä. Koska ei sellaisia riskejä missään muuallakaan mahdu ottamaan. Siksipä minua aina vähän vaivaa että mitäs sitten jos se mittausjärjestelmän painostusvaikutus toimintaan on niin vahva että aletaan juosta ensisijaisesti niiden papukaijapisteiden perässä, eli mennä hakemaan ekologista lokeroa sieltä missä kaikki muutkin jo ovat.
Kuka nyt mereltäkään maalle nousisi kun tuhannet viime aikoina syntyneet lajit ovat kaikki olleet meressä, ja maata ei ole edes vielä luokiteltu elinkelpoisuusasteikolla? ;)
Jos tuore tietojenkäsittelytieteen varhaisen vaiheen tutkija aloittaa väitöskirjaprojektin asiasta jota on pengottu niin kauan että kaksi edellistä sukupolvea on jo sitä mieltä että sillä on hienot pitkät perinteet ja paljon tärkeää on siitä julkaistu (ja katso, sillä voi kerätä papereita Julkaisufoorumin suosittamilla foorumeilla), hän pääsee nypläämään pitsiä suurten tekijöiden jalanjäljissä (ehkä niiden pohjalla). Ja erikoistuu vaikkapa nyt tietokantojen tietynlaisten hakujen optimointiin. Ja tekee varmaan sitten suunnilleen sitä tutkijanuransa ajan, koska jos jatko-opintovaiheessa ei kannata ottaa riskejä, mahtaako koskaan myöhemminkään.
Jos taas tuore tutkija lähtee tonkimaan vaikka hypekäyrälle parin vuoden päästä laskeutuvaa aihetta, hän voi yhtäkkiä huomata olevansa maailman johtava ekspertti alalla jota yhtäkkiä vedetään joka suuntaan. Silloin kudotaan melkoisella täpinällä säkkikangasta ja toivotaan etteivät reiät jää kovin isoiksi, ja parhaimmillaan yhteiskunnallinen impaktikin on käsin kosketeltavissa. Ala tasaantuu vasta ehkä seuraavan sukupolven tullen, ja siinä vaiheessa maasto on jo paalutettu: tervetuloa virkkaamaan tähän kulmaan, ja tuo on varattu, sinne ei ole menemistä, ja se ei ole muodissa Australian tiedepolitiikassa tänä vuonna. :)
En nyt suinkaan halua tässä väittää että kaikkien pitäisi olla aina propellipäähippejä ja lähteä Marsia tonkimaan vain siksi että siellä ei ole oltu; kyllä niitä aloitettuja asioita pitää tehdä valmiiksi ja viilata huippufoorumit pystyyn myös, ja mitattavuus on mittausmieliselle aina tärkeää.
Mutta haluaisin painokkaasti väittää että kun katsotaan minkämuotoisia huiput yleensä ovat ja mihin suuntaan sieltä voi lähteä, juuri propellipäähipeille pitää erikseen antaa johtamisen tasolla tilaa kukoistaa: propellikehitys on vaikeaa, ja osa kuolee joka tapauksessa hapenpuutteeseen kun käy ilmi että kidukset eivät sopeudu avaruuteen, mutta joistakin syntyy parhaimmillaan vaikka uusia ainelaitoksia parin sukupolven päästä. Sellaisia joilla onkin seuraavan 50 vuoden ajan hurjat paineet todistaa kaikille muille aloille että kyllä mekin osataan tehdä rigoröösiä tutkimusta, ja kyllä mekin ollaan tiedettä, ihan oikeasti, vaikka tehdäänkin asioita myös aika eri tavalla kuin emolaitokset ja -alueet eikä välttämättä oikein hallita vielä omiakaan tutkimusmenetelmiämme, saatika muilta sovellettuja, jne.
Haluaisin tiivistää tästä lopullisena johtopäätöksenä että tietojenkäsittelytiede on minusta ihan sairaan päheetä. :)