Meidän alamme julkaisukenttä on muuttumassa. On kaksi keskeistä kysymystä, joihin liittyen käydään aktiivista keskustelua:
(1) Konferenssien ja lehtien suhde. Perinteisesti meidän alallamme julkaisua huippukonferenssissa on pidetty suuressa arvossa ja lehtiversioita artikkeleista ei ole usein vaivauduttu laatimaan lainkaan. Mahdollinen uudistus tässä olisi alan normalisoituminen: omaa työtä toki mainostetaan konferensseissa, mutta varsinainen tieteellinen julkaisukanava on lehdet.
(2) Open access. Perinteisesti tutkijat ovat siirtäneet artikkeleiden tekijänoikeudet vastikkeetta kaupallisille kustantajille, ja kustantajat taas myyvät lukuoikeuksia takaisin yliopistoille. Mahdollinen uudistus tässä olisi siirtyminen avoimeen julkaisemiseen: tekijänoikeudet säilyvät tekijöillä ja julkaisut ovat vapaasti kaikkien luettavissa internetissä.
Julkaisufoorumihankkeessa on otettu näihin kysymyksiin nähdäkseni erilainen lähestymistapa:
(1) Kuten Esko Ukkonen kirjoituksessaan totesi, Julkaisufoorumissa on tietoisesti nostettu lehdet konferensseja tärkeämmäksi. Hiukan kärjistettynä, FOCS- ja STOC-paperit ovat näissä luokituksissa sitä normaalia hyvää tasoa, ja vasta lehtiartikkeli voi olla terävintä kärkeä. Tämä on selvästi irtiotto perinteisestä.
(2) Open access -kysymyksessä puolestaan en ole nähnyt mitään aktiivista kannanottoa. Lupaavia uusia open access -lehtiä on jätetty varovaisesti ykköstasolle, ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, ettei niillä ole vielä takanaan pitkää historiaa. Konferenssien osalta avoin julkaiseminen ei ole ainakaan auttanut luokituksia.
Kysymyksen (1) osalta siis julkaisuluokituksilla ollaan aktiivisesti ajamassa muutosta eteenpäin, kun taas kysymyksen (2) osalta passiivisesti seurataan, mitä tapahtuu.
Ymmärrän kyllä molemmat ratkaisut.
Ongelmana tässä on se, että passiivinen lähestymistapa ei ole niin neutraali kuin voisi kuvitella. Kun luokitukset laaditaan sen mukaan, mitä foorumeita on perinteisesti arvostettu, aktiivisesti vaikeutetaan uusien pelaajien tulemista kentälle. Miten uusi open access -lehti voisi koskaan nousta huipputasolle, jos uudet lehdet laitetaan varovaisesti ykköstasolle ja julkaisujen lähettämistä ykköstason lehtiin karsastetaan?
Julkaisuluokitus ei siis edes pysty ottamaan täysin neutraalia näkökulmaa tämän kaltaisiin kysymyksiin: deskriptiivinen lähestymistapa, jossa vain dokumentoidaan nykytila, tarkoittaakin muutoksen aktiivista vastustamista. Luokituksissa joudutaan väistämättä tekemään arvovalintoja ja kannanottoja.
Tämä johtaa myös siihen, että yksittäisen tutkijan arvomaailma ja luokituspaneelin tekemät valinnat eivät välttämättä kohtaa. Meidän tutkimusryhmässämme keskustelimme tästä liittyen tuoreehkon konferenssiartikkelin lehtiversioon. Päädyimme lähettämään sen tasolla 1 olevaan open access -lehteen (Theory of Computing).
Julkaisukentän muutokset
Meidän alamme julkaisukenttä on muuttumassa. On kaksi keskeistä kysymystä, joihin liittyen käydään aktiivista keskustelua:
(1) Konferenssien ja lehtien suhde. Perinteisesti meidän alallamme julkaisua huippukonferenssissa on pidetty suuressa arvossa ja lehtiversioita artikkeleista ei ole usein vaivauduttu laatimaan lainkaan. Mahdollinen uudistus tässä olisi alan normalisoituminen: omaa työtä toki mainostetaan konferensseissa, mutta varsinainen tieteellinen julkaisukanava on lehdet.
(2) Open access. Perinteisesti tutkijat ovat siirtäneet artikkeleiden tekijänoikeudet vastikkeetta kaupallisille kustantajille, ja kustantajat taas myyvät lukuoikeuksia takaisin yliopistoille. Mahdollinen uudistus tässä olisi siirtyminen avoimeen julkaisemiseen: tekijänoikeudet säilyvät tekijöillä ja julkaisut ovat vapaasti kaikkien luettavissa internetissä.
Julkaisufoorumihankkeessa on otettu näihin kysymyksiin nähdäkseni erilainen lähestymistapa:
(1) Kuten Esko Ukkonen kirjoituksessaan totesi, Julkaisufoorumissa on tietoisesti nostettu lehdet konferensseja tärkeämmäksi. Hiukan kärjistettynä, FOCS- ja STOC-paperit ovat näissä luokituksissa sitä normaalia hyvää tasoa, ja vasta lehtiartikkeli voi olla terävintä kärkeä. Tämä on selvästi irtiotto perinteisestä.
(2) Open access -kysymyksessä puolestaan en ole nähnyt mitään aktiivista kannanottoa. Lupaavia uusia open access -lehtiä on jätetty varovaisesti ykköstasolle, ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, ettei niillä ole vielä takanaan pitkää historiaa. Konferenssien osalta avoin julkaiseminen ei ole ainakaan auttanut luokituksia.
Kysymyksen (1) osalta siis julkaisuluokituksilla ollaan aktiivisesti ajamassa muutosta eteenpäin, kun taas kysymyksen (2) osalta passiivisesti seurataan, mitä tapahtuu.
Ymmärrän kyllä molemmat ratkaisut.
Ongelmana tässä on se, että passiivinen lähestymistapa ei ole niin neutraali kuin voisi kuvitella. Kun luokitukset laaditaan sen mukaan, mitä foorumeita on perinteisesti arvostettu, aktiivisesti vaikeutetaan uusien pelaajien tulemista kentälle. Miten uusi open access -lehti voisi koskaan nousta huipputasolle, jos uudet lehdet laitetaan varovaisesti ykköstasolle ja julkaisujen lähettämistä ykköstason lehtiin karsastetaan?
Julkaisuluokitus ei siis edes pysty ottamaan täysin neutraalia näkökulmaa tämän kaltaisiin kysymyksiin: deskriptiivinen lähestymistapa, jossa vain dokumentoidaan nykytila, tarkoittaakin muutoksen aktiivista vastustamista. Luokituksissa joudutaan väistämättä tekemään arvovalintoja ja kannanottoja.
Tämä johtaa myös siihen, että yksittäisen tutkijan arvomaailma ja luokituspaneelin tekemät valinnat eivät välttämättä kohtaa. Meidän tutkimusryhmässämme keskustelimme tästä liittyen tuoreehkon konferenssiartikkelin lehtiversioon. Päädyimme lähettämään sen tasolla 1 olevaan open access -lehteen (Theory of Computing).
Jukka Suomela