Molemmat mielipiteet ovat mielestäni liian yksipuoliset. Eivät ohjaajat ovat ainoat syylliset, mutta eivät ne varmaankaan täysin viattomiakaan ole. Kaikkihan (ohjaajat, tohtorikoulutettavat, järjestelmä sekä ylilaatu) ovat kytköksissä toisiinsa ja voivat siten myös vaikuttaa toisiinsa.
1. Laitoksen sivujen mukaan "jatko-opintojen tavoitteena on hankkia syvällinen perehtyneisyys johonkin tietojenkäsittelytieteen erikoisalaan ja saavuttaa siinä valmius luoda uutta tieteellistä tietoa." Tämä ei mielestäni tarkoita pelkästään väitöskirjan tekemistä, vain paljon enemmän. Mielestäni siihen sopii hyvin myös tutkimusalan ja yleisiä jatko-opinnoita. 60op ovat todellakin paljon, mutten ole samaa mieltä että ne ovat pääosin huuhaata. Koin oppivani paljon, mutta ehkä 30op olisivat riittäneet.
Toki minun näkökulmani ei ehkä vastaa kaikkien tohtorikoulutettavien näkökulmaa. Ehkä tähän vaikuttaa että olen valmistunut toisesta yliopistosta ja nämä opinnot ovat antaneet mahdollisuuden tutustua minulle uusiin tutkimusaloihin tietojenkäsittelytieteessä - opetushan perustuu laitoksella tehtyyn tutkimukseen ja siten täällä opetetaan muuta kuin muissa yliopistoissa. Mutta eikö täällä opiskelleetkin voivat oppia uusia asioita esim. lähtemällä kesäkouluihin - niistäkin saa opintopisteitä ja samalla voi verkostoitua.
2.+3. Kannattaisi ehkä miettiä miksi meillä tohtorikoulutettavilla on tällainen meininki. Laitoksella on tavoite että valmistuisimme neljässä vuodessa, mutta tohtorikoulutettavalla työpaikka ja ura ovat tärkeimpiä. Jos miettii yliopistouraa, niin eikö kannata kerätä monta artikkeleita jo ennen valmistautumista? Tämä voisi olla yksi syy siihen, miksi tohtorikoulutettava yrittää jäädä ja kirjoitettaman enemmän kuin tarvitsee väitöskirjaan. Entä kuinka monella tohtorikoulutettavalla on selkeä kuva yliopistoulkoisen uran mahdollisuuksista? Tämäkin voi olla yksi syy, joka vaikuttaa motivaatioon valmistumiseen. Ja tähän mielestäni kyllä myös ohjaajat ja laitos voivat vaikuttaa.
Esim. tutkijakoulu FICS teki mahdolliseksi että osallistuin huhtikuussa career coaching sessioon, joka kesti n. 3 päivää. Sain sen aikana aika selkeän kuvan siitä minne haluan seuraavaksi, eli väitöksen jälkeen. Kun valmistuminen on nyt kuitenkin isoin este seuraavan askelen ottamiseen niin kyllä motivaatiota valmistumiseenkin löytyy. Neljässä vuodessa en kuitenkaan valmistaudu. Syynä ehkä että tämä motivaatio löytyi vasta nyt, ehkä pari artikkelit, jotka ovat pyörinyt liian kauan submit-reject-resubmit-ympyrässä, ehkä jotain muutakin.
Kaikki ovat kytköksissä toisiinsa
Molemmat mielipiteet ovat mielestäni liian yksipuoliset. Eivät ohjaajat ovat ainoat syylliset, mutta eivät ne varmaankaan täysin viattomiakaan ole. Kaikkihan (ohjaajat, tohtorikoulutettavat, järjestelmä sekä ylilaatu) ovat kytköksissä toisiinsa ja voivat siten myös vaikuttaa toisiinsa.
1. Laitoksen sivujen mukaan "jatko-opintojen tavoitteena on hankkia syvällinen perehtyneisyys johonkin tietojenkäsittelytieteen erikoisalaan ja saavuttaa siinä valmius luoda uutta tieteellistä tietoa." Tämä ei mielestäni tarkoita pelkästään väitöskirjan tekemistä, vain paljon enemmän. Mielestäni siihen sopii hyvin myös tutkimusalan ja yleisiä jatko-opinnoita. 60op ovat todellakin paljon, mutten ole samaa mieltä että ne ovat pääosin huuhaata. Koin oppivani paljon, mutta ehkä 30op olisivat riittäneet.
Toki minun näkökulmani ei ehkä vastaa kaikkien tohtorikoulutettavien näkökulmaa. Ehkä tähän vaikuttaa että olen valmistunut toisesta yliopistosta ja nämä opinnot ovat antaneet mahdollisuuden tutustua minulle uusiin tutkimusaloihin tietojenkäsittelytieteessä - opetushan perustuu laitoksella tehtyyn tutkimukseen ja siten täällä opetetaan muuta kuin muissa yliopistoissa. Mutta eikö täällä opiskelleetkin voivat oppia uusia asioita esim. lähtemällä kesäkouluihin - niistäkin saa opintopisteitä ja samalla voi verkostoitua.
2.+3. Kannattaisi ehkä miettiä miksi meillä tohtorikoulutettavilla on tällainen meininki. Laitoksella on tavoite että valmistuisimme neljässä vuodessa, mutta tohtorikoulutettavalla työpaikka ja ura ovat tärkeimpiä. Jos miettii yliopistouraa, niin eikö kannata kerätä monta artikkeleita jo ennen valmistautumista? Tämä voisi olla yksi syy siihen, miksi tohtorikoulutettava yrittää jäädä ja kirjoitettaman enemmän kuin tarvitsee väitöskirjaan. Entä kuinka monella tohtorikoulutettavalla on selkeä kuva yliopistoulkoisen uran mahdollisuuksista? Tämäkin voi olla yksi syy, joka vaikuttaa motivaatioon valmistumiseen. Ja tähän mielestäni kyllä myös ohjaajat ja laitos voivat vaikuttaa.
Esim. tutkijakoulu FICS teki mahdolliseksi että osallistuin huhtikuussa career coaching sessioon, joka kesti n. 3 päivää. Sain sen aikana aika selkeän kuvan siitä minne haluan seuraavaksi, eli väitöksen jälkeen. Kun valmistuminen on nyt kuitenkin isoin este seuraavan askelen ottamiseen niin kyllä motivaatiota valmistumiseenkin löytyy. Neljässä vuodessa en kuitenkaan valmistaudu. Syynä ehkä että tämä motivaatio löytyi vasta nyt, ehkä pari artikkelit, jotka ovat pyörinyt liian kauan submit-reject-resubmit-ympyrässä, ehkä jotain muutakin.
Laura