Haba Toivosen analyysi laitoksen jatko-opinnoista on toki ansiokas, mutta menee pahasti metsään nimetessään ohjaajat pääsyyllisiksi tohtoriopintojen pitkään kestoon.
Ohjaajat tekevät parhaansa ja ovat täysin viattomia Haban mainitsemiin ongelmiin. Syyllisiä ovat sen sijaan seuraavat kolme:
1. Järjestelmä (tietysti). Jatkotutkintojen tutkintovaatimukset sisältävät 60 opintopistettä jatko-opintoja, jotka koostuvat tutkimusalan opinnoista (50 op) ja yleisistä jatko-opinnoista (10 op, sisältäen tieteenfilosofiaa, tutkimusetiikkaa, yleiseen asiantuntijuuteen valmentavia opintoja ja kansainvälistä tieteellistä toimintaa). Nämä ovat pääosin täyttä huuhaata eivätkä millään tavalla tue jatko-opiskelun päätarkoitusta eli väitöskirjan tekemistä. Niiden suorittaminen pidentää jatko-opiskeluun käytettyä aikaa teoriassa yhdellä ja käytännössä useammalla vuodella. Tutkintovaatimuksista pitää poistaa kaikki turha sälä ja jättää jäljelle enintään 10 op kansainvälistä tieteellistä toimintaa ja väitöskirjaan tarvittavia menetelmäopintoja.
2. Opiskelijat. Useimmilta tuntuu puuttuvan kunnollinen tappamisen meininki, jolla väitöskirja puserretaan kasaan väkisin ja vaikkapa ilman mitään sen kummempaa "ohjausta". Yleinen ilmapiiri on senlaatuinen, että jatko-opiskelijana kannattaa kitkutella mahdollisimman pitkään, jotta palkka juoksee eikä eteen tule pakollista työnhakua muualta.
3. Ylilaatu. "Vaikka laajuutta supistetaankin, täytyy korkeasta laadusta kuitenkin pitää kiinni"? Miten niin "täytyy"? Väitöskirja on (vain) opinnäyte eikä tieteelliseksi kontribuutioksi luokiteltava julkaisu, joten sille ei pidä antaa liian suurta painoarvoa eikä asettaa keinotekoisia laatuvaatimuksia. Haban viittaamassa rehtorin päätöksessä todetaan mm. että "artikkeliväitöskirja koostuu tyypillisesti 3-5 vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi." Laitoksella toimitaan törkeästi tätä rehtorin päätöstä vastaan: vuosina 2009-2012 valmistuneet nippuväitöskirjat sisältävät 4-8 tieteellistä artikkelia mediaanin ollessa 6; ts. suurin osa laitoksen väitöskirjoista on laajempia kuin rehtorin päätös sallii. Laitoksella onkin välittömästi tehtävä yksituumainen päätös siitä, että nippuväitöskirjat koostuvat tasan kolmesta artikkelista, jotta saadaan edes mediaani pikku hiljaa kohdalleen. Samalla on sovittava, että "hyväksytty" on laitoksen väitöskirjoille sopiva arvosana ja "kiittäen hyväksytty" jätetään sovinnolla matemaatikoille.
Todelliset syylliset
Haba Toivosen analyysi laitoksen jatko-opinnoista on toki ansiokas, mutta menee pahasti metsään nimetessään ohjaajat pääsyyllisiksi tohtoriopintojen pitkään kestoon.
Ohjaajat tekevät parhaansa ja ovat täysin viattomia Haban mainitsemiin ongelmiin. Syyllisiä ovat sen sijaan seuraavat kolme:
1. Järjestelmä (tietysti). Jatkotutkintojen tutkintovaatimukset sisältävät 60 opintopistettä jatko-opintoja, jotka koostuvat tutkimusalan opinnoista (50 op) ja yleisistä jatko-opinnoista (10 op, sisältäen tieteenfilosofiaa, tutkimusetiikkaa, yleiseen asiantuntijuuteen valmentavia opintoja ja kansainvälistä tieteellistä toimintaa). Nämä ovat pääosin täyttä huuhaata eivätkä millään tavalla tue jatko-opiskelun päätarkoitusta eli väitöskirjan tekemistä. Niiden suorittaminen pidentää jatko-opiskeluun käytettyä aikaa teoriassa yhdellä ja käytännössä useammalla vuodella. Tutkintovaatimuksista pitää poistaa kaikki turha sälä ja jättää jäljelle enintään 10 op kansainvälistä tieteellistä toimintaa ja väitöskirjaan tarvittavia menetelmäopintoja.
2. Opiskelijat. Useimmilta tuntuu puuttuvan kunnollinen tappamisen meininki, jolla väitöskirja puserretaan kasaan väkisin ja vaikkapa ilman mitään sen kummempaa "ohjausta". Yleinen ilmapiiri on senlaatuinen, että jatko-opiskelijana kannattaa kitkutella mahdollisimman pitkään, jotta palkka juoksee eikä eteen tule pakollista työnhakua muualta.
3. Ylilaatu. "Vaikka laajuutta supistetaankin, täytyy korkeasta laadusta kuitenkin pitää kiinni"? Miten niin "täytyy"? Väitöskirja on (vain) opinnäyte eikä tieteelliseksi kontribuutioksi luokiteltava julkaisu, joten sille ei pidä antaa liian suurta painoarvoa eikä asettaa keinotekoisia laatuvaatimuksia. Haban viittaamassa rehtorin päätöksessä todetaan mm. että "artikkeliväitöskirja koostuu tyypillisesti 3-5 vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi." Laitoksella toimitaan törkeästi tätä rehtorin päätöstä vastaan: vuosina 2009-2012 valmistuneet nippuväitöskirjat sisältävät 4-8 tieteellistä artikkelia mediaanin ollessa 6; ts. suurin osa laitoksen väitöskirjoista on laajempia kuin rehtorin päätös sallii. Laitoksella onkin välittömästi tehtävä yksituumainen päätös siitä, että nippuväitöskirjat koostuvat tasan kolmesta artikkelista, jotta saadaan edes mediaani pikku hiljaa kohdalleen. Samalla on sovittava, että "hyväksytty" on laitoksen väitöskirjoille sopiva arvosana ja "kiittäen hyväksytty" jätetään sovinnolla matemaatikoille.
Jukka Paakki