Kun opiskelija tulee lukiosta suoraan yliopistoon, on ensijärkytys hyvinkin suuri. Peruskoulussa ja lukiossa valinnaisuuden määrä on kuitenkin melko rajattu ja kaikilla tunneilla on käytävä. Poissaolot selvitetään. Yliopistossa valinnanvapaus luo kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia ja moni alle 20-vuotias ei välttämättä oikeasti tiedä miksi vielä haluaa isona. Opiskelupaikka on kuitenkin nykyään melkeinpä pakko saada kun välivuosia katsotaan pahalla. Tällöin laitokselle päätyy osa epävarmoja opiskelijoita, jotka eivät ole vielä varmoja omasta tulevaisuudestaan. Yliopiston uraohjaus ei nykyisellään oikein toimi ja monesti yliopisto kertoo vain sen että voitte sitten valmistumisen jälkeen jatko-opiskella. Kuitenkin muut mahdollisuudet jäävät monilla matemaattis-luonnontieteellisen aloilla pimentoon ellei ala opettajaksi. Siksi itse olisinkin työelämäopintojen ja urasuunnitteluun panostamisen kannalla. Laitetaan koko homma uusiksi.
Myös se että yliopistolta puuttuu nykyään yhteisöllisyys lisää ongelmia. Opiskelijat näkevät vain kasvottoman luennoitsijan, joka käy äkkiseltään pitämässä luennon ja katoaa johonkin Kumpulan syövereihin. Nettisivuilla lukee, että jos haluaa saada yhteyden luennoijaan niin kannattaa laittaa sähköpostia. Ei edes mainita voiko jostain asiasta tulla sopimaan kasvotusten. Lisäksi koko kurssin voi oikeastaan suorittaa puhumatta kenellekään. Itselläni on teoria siitä että yliopiston voisi hyvin suorittaa puhumatta koskaan kenellekään. Tämä on oikeasti aika karu asia. Oma ratkaisuni olisi oikeasti lisätä sitä tuntua siitä että joku oikeasti välittää. Lukiossa aina joku välitti, oli se sitten opo, ryhmänohjaaja, opettaja tai omat vanhemmat. Yliopistossa olet yksin.
Myös keskeyttämistä aiheuttaa joillain kursseilla se, että kurssilla ei ole tarpeeksi kattavia nettisivuja, jotka kertoisivat mitä kurssi oikeasti sisältää. Opintoja on vaikea suunnitella jos ei tiedä muuta kuin kurssin nimen.
Viime vuonna eräällä fuksikurssilla kumpulassa luennoija sai kamalasti huonoa palautetta. Kukaan ei vain kertonut tätä palautetta hänelle vaan mutisi vain omissa piireissään. Vasta kurssin päätyttyä luennoijakin kuuli mistä oli kyse; hänellä oli aika hento ääni joten kukaan eturivin takana ei kuullut mitään. Eikä kukaan vaivautunut sanomaan että käytä mikkiä.
Paljon olisi parannettavaa, niin opiskelijoissa kuin henkilökunnassakin ja sitten kun näitä aletaan kehittää niin otetaanhan kaikki mukaan?
Opiskelija vain kaipaa jotakuta joka välittää
Kun opiskelija tulee lukiosta suoraan yliopistoon, on ensijärkytys hyvinkin suuri. Peruskoulussa ja lukiossa valinnaisuuden määrä on kuitenkin melko rajattu ja kaikilla tunneilla on käytävä. Poissaolot selvitetään. Yliopistossa valinnanvapaus luo kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia ja moni alle 20-vuotias ei välttämättä oikeasti tiedä miksi vielä haluaa isona. Opiskelupaikka on kuitenkin nykyään melkeinpä pakko saada kun välivuosia katsotaan pahalla. Tällöin laitokselle päätyy osa epävarmoja opiskelijoita, jotka eivät ole vielä varmoja omasta tulevaisuudestaan. Yliopiston uraohjaus ei nykyisellään oikein toimi ja monesti yliopisto kertoo vain sen että voitte sitten valmistumisen jälkeen jatko-opiskella. Kuitenkin muut mahdollisuudet jäävät monilla matemaattis-luonnontieteellisen aloilla pimentoon ellei ala opettajaksi. Siksi itse olisinkin työelämäopintojen ja urasuunnitteluun panostamisen kannalla. Laitetaan koko homma uusiksi.
Myös se että yliopistolta puuttuu nykyään yhteisöllisyys lisää ongelmia. Opiskelijat näkevät vain kasvottoman luennoitsijan, joka käy äkkiseltään pitämässä luennon ja katoaa johonkin Kumpulan syövereihin. Nettisivuilla lukee, että jos haluaa saada yhteyden luennoijaan niin kannattaa laittaa sähköpostia. Ei edes mainita voiko jostain asiasta tulla sopimaan kasvotusten. Lisäksi koko kurssin voi oikeastaan suorittaa puhumatta kenellekään. Itselläni on teoria siitä että yliopiston voisi hyvin suorittaa puhumatta koskaan kenellekään. Tämä on oikeasti aika karu asia. Oma ratkaisuni olisi oikeasti lisätä sitä tuntua siitä että joku oikeasti välittää. Lukiossa aina joku välitti, oli se sitten opo, ryhmänohjaaja, opettaja tai omat vanhemmat. Yliopistossa olet yksin.
Myös keskeyttämistä aiheuttaa joillain kursseilla se, että kurssilla ei ole tarpeeksi kattavia nettisivuja, jotka kertoisivat mitä kurssi oikeasti sisältää. Opintoja on vaikea suunnitella jos ei tiedä muuta kuin kurssin nimen.
Viime vuonna eräällä fuksikurssilla kumpulassa luennoija sai kamalasti huonoa palautetta. Kukaan ei vain kertonut tätä palautetta hänelle vaan mutisi vain omissa piireissään. Vasta kurssin päätyttyä luennoijakin kuuli mistä oli kyse; hänellä oli aika hento ääni joten kukaan eturivin takana ei kuullut mitään. Eikä kukaan vaivautunut sanomaan että käytä mikkiä.
Paljon olisi parannettavaa, niin opiskelijoissa kuin henkilökunnassakin ja sitten kun näitä aletaan kehittää niin otetaanhan kaikki mukaan?