Pari sanaa verkkokursseista nyt kun asia tuli puheeksi. Itse näin asuntolainaa ja jälkikasvua hankkineena työssäkäyvänä opiskelijana koen voimakkaasti tuloaan tekevät verkkokurssit suorastaan taivaan lahjana. Nykyisessä elämäntilanteessa laitoksella käyminen virka-aikana on aikataulullisesti haastavaa ja erilliskokeisiin on vaikea motivoitua, kun vaimo, lapsi ja työnantaja kilpailevat ajastani ja etäinen deadline ilman kunnollista edistymisen mittaria häämöttää jossain tulevaisuudessa. Verkkokursseihin pystyn panostamaan silloin kun minulla on aikaa, lyhyemmissä pätkissä kerrallaan ja myös seuraamaan edistymistäni.

Talven viides verkkokurssi on tällä hetkellä meneillään ja kuudes alkaa kohta, mikä on enemmän kuin olen pystynyt laitoksella tekemään viimeiseen pariin vuoteen. Tätä voisi kutsua opiskelun harrastamiseksi, mutta minusta tämä on enemmänkin opiskelun tulevaisuus. Olennaista on se mitä oppii ja saa aikaan, ei se missä fyysisesti sijaitsee tai miten monta tuntia viikossa voi opiskeluun käyttää.