Tässä alkuperäisessä kirjoituksessa ja monissa vastauksissa on tullut monia asioita, jotka ansaisevat huomiota.
Aloitetaan keskeytyksistä kursseilla. Syitä varmasti on monia, osa parempia kuin toiset. "tämä voi tarkoittaa sitäkin että porukka joka aiemmin karsiutui jo alkupään kursseilla (lue: tajusi ettei tätä käpistelyä jaksa erkkikään ;)) selviää Tikiin asti. " Tuo on varmasti totta, epämotivoituneitakin opiskelijoita on mahdollista tuuppia tavallisten kurssien läpi, varsinkin kun sopivasti joustetaan siellä ja täällä. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä jos opiskelijat eivät joudu oppimaan heti opintojensa alussa, että akateemisen vapauden toinen puoli on akateeminen vastuu, ongelmat kärjistyvät siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä omatoimisesti ensimmäinen tutkielma. Jos heti alusta alkaen opiskelijat oppisivat vastuuta, myös tutkielmien teko sujuu jouhevammin. Esimerkiksi aikataulujen laiminlyöminen ei ole kenenkään edun mukaista. Aikataulut on voitava sopia joustavasti oppimistapojen ja elämäntilanteen mukaan, mutta kun jotain on sovittu, siitä pidetään kiinni. Jos sovitusta aikataulusta ei pidetä kiinni ja kelvollista syytä ja selitystä ei ole, arvosana saa pudota suoraan. Tämä paitsi opettaa vastuuta ja organisointi, mutta myös on reilua niille, jotka ovat ottaneet vastuunsa ja tehneet työnsä ajoissa.
Plagioinnista en osaa oikeastaan sanoa mitään. Mutta kysynkin, jos kurssille osallistuneista kolmasosa hylättiin plagioinnin takia, tuskin he kaikki olivat ulkomaisia opiskelijoita. Ja haluan myös korostaa, että myös ulkomaalaisissa opiskelijoissa on niitä hyviä, ahkeria opiskelijoita, jotka päihittävät monet suomalaiset opiskelijat.
Mitä graduun tulee, "Ei se gradun tekeminen vaikeata ole. Se on vain hieman laajennettu tiki-tutkielma. Gradu ei muuta maailmaa, siinä ei esitetä mitään uutta tietoa. Nämä ominaisuudet ovat varattuja väitöskirjalle, eikä niitä siltäkään ihmeemmin vaadita." Tästä olen ihan eri mieltä. Gradu tuntuu varmasti väitöskirjan tehneistä, pitkän linjan tutkijoista helpolta nakilta. Mutta meille vähemmän tutkimuskokemusta omaaville gradukin on tiukka ja jopa pelottava paikka, sanottiin ohjeissa mitä tahansa. Vasta nyt muutama viikko oman graduni palauttamisen jälkeen alan vähitellen päästä eroon siitä ajatuksesta, etten osaa tarpeeksi, jotta voisin gradun kirjoittaa. En missään nimessä sanoisi gradun tekemisen olevan helppoa. Se vaatii kovaa työtä, tuskanhikeä ja jopa kyyneleitä. Mutta se on tehtävissä, siitä selviää hengissä. Ja kun se on tehty, tunne on äärimmäisen vapauttava ja palkitseva, kunnon endorfiinihuuma.
Tuoreen oman kokemukseni pohjalta haluan myös kommentoida gradun ohjausta ja ohjeistusta, jota tässä keskustelussa on jo sivuttu. Itse havaitsin kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, vaikka ohjeistusta on tarjolla, siitä ei ollut (tilanne näyttää korjaantuneen tässä muutaman viikon sisällä) sanaakaan englanniksi. Ei-suomenkielisten ohjaajieni oli aika vaikea ohjeistaa minua prosessissa, kun heilläkään ei ollut tietoa, miten prosessin vaiheet menevät. Toinen ongelma on se, että henkilökunnalla on eri ohjeet kuin opiskelijoilla. Henkilökunnan tunnuksilla sivuille kirjautuessa prosessia on kuvattu tarkemmin ja ohjaajan ja opiskelijan roolia on eritelty enemmän. Yhteisen käsityksen löytäminen prosessista on tarpeeksi hankalaa jo ilman, että ohjeet eroavat toisistaan. Esimerkiksi tutkielmasuunnitelma on kuvattu varsin eri tavalla eri ohjeissa. En näe mitään syytä, miksi henkilökunnalla käytössä olevat ohjeet eivät olisi myös opiskelijoiden käytössä.
Gradun teossa itse koin vertaistuen äärimmäisen tärkeäksi. En tiedä, olenko harvinainen poikkeus, mutta ystäväni kanssa jaoimme gradun kirjoittamisen hyvät ja huonot hetket ja kommentoimme toistemme töitä. Tämä tarjosi arvokasta palautetta, mutta ennen kaikkea voimia jatkaa, sillä ymmärsimme, ettemme ole ainoana maailmassa samojen vaikeuksien kimpussa. Tämäkään ei tietysti kaikille sovi, mutta luulisin vertaistuen -ja arvioinnin auttavan monia muitakin, ja laitos voisi omalta osaltaan edesauttaa vertaisarviointia järjestämällä riittävästi graduseminaareja, jotka keskittyisivät ennenkaikkea tuen tarjoamiseen prosessin aikana. Jos joku kokee tämän liian muodolliseksi tai muuten hankalaksi tavaksi, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, minulle saa tulla tilittämään gradutuskiaan.
Ja voisi olla kaikkien osapuolten kannalta ihan hyödyllistä, jos joku gradun tekijä kirjoittaisi vaikkapa tähän blogiin kokemuksiaan jo työprosessin aikana.
Laura H aka kirjoitin gradun ja selvisin hengissä.
opinnoista ja ennenkaikkea gradusta
Tässä alkuperäisessä kirjoituksessa ja monissa vastauksissa on tullut monia asioita, jotka ansaisevat huomiota.
Aloitetaan keskeytyksistä kursseilla. Syitä varmasti on monia, osa parempia kuin toiset. "tämä voi tarkoittaa sitäkin että porukka joka aiemmin karsiutui jo alkupään kursseilla (lue: tajusi ettei tätä käpistelyä jaksa erkkikään ;)) selviää Tikiin asti. " Tuo on varmasti totta, epämotivoituneitakin opiskelijoita on mahdollista tuuppia tavallisten kurssien läpi, varsinkin kun sopivasti joustetaan siellä ja täällä. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä jos opiskelijat eivät joudu oppimaan heti opintojensa alussa, että akateemisen vapauden toinen puoli on akateeminen vastuu, ongelmat kärjistyvät siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä omatoimisesti ensimmäinen tutkielma. Jos heti alusta alkaen opiskelijat oppisivat vastuuta, myös tutkielmien teko sujuu jouhevammin. Esimerkiksi aikataulujen laiminlyöminen ei ole kenenkään edun mukaista. Aikataulut on voitava sopia joustavasti oppimistapojen ja elämäntilanteen mukaan, mutta kun jotain on sovittu, siitä pidetään kiinni. Jos sovitusta aikataulusta ei pidetä kiinni ja kelvollista syytä ja selitystä ei ole, arvosana saa pudota suoraan. Tämä paitsi opettaa vastuuta ja organisointi, mutta myös on reilua niille, jotka ovat ottaneet vastuunsa ja tehneet työnsä ajoissa.
Plagioinnista en osaa oikeastaan sanoa mitään. Mutta kysynkin, jos kurssille osallistuneista kolmasosa hylättiin plagioinnin takia, tuskin he kaikki olivat ulkomaisia opiskelijoita. Ja haluan myös korostaa, että myös ulkomaalaisissa opiskelijoissa on niitä hyviä, ahkeria opiskelijoita, jotka päihittävät monet suomalaiset opiskelijat.
Mitä graduun tulee, "Ei se gradun tekeminen vaikeata ole. Se on vain hieman laajennettu tiki-tutkielma. Gradu ei muuta maailmaa, siinä ei esitetä mitään uutta tietoa. Nämä ominaisuudet ovat varattuja väitöskirjalle, eikä niitä siltäkään ihmeemmin vaadita." Tästä olen ihan eri mieltä. Gradu tuntuu varmasti väitöskirjan tehneistä, pitkän linjan tutkijoista helpolta nakilta. Mutta meille vähemmän tutkimuskokemusta omaaville gradukin on tiukka ja jopa pelottava paikka, sanottiin ohjeissa mitä tahansa. Vasta nyt muutama viikko oman graduni palauttamisen jälkeen alan vähitellen päästä eroon siitä ajatuksesta, etten osaa tarpeeksi, jotta voisin gradun kirjoittaa. En missään nimessä sanoisi gradun tekemisen olevan helppoa. Se vaatii kovaa työtä, tuskanhikeä ja jopa kyyneleitä. Mutta se on tehtävissä, siitä selviää hengissä. Ja kun se on tehty, tunne on äärimmäisen vapauttava ja palkitseva, kunnon endorfiinihuuma.
Tuoreen oman kokemukseni pohjalta haluan myös kommentoida gradun ohjausta ja ohjeistusta, jota tässä keskustelussa on jo sivuttu. Itse havaitsin kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, vaikka ohjeistusta on tarjolla, siitä ei ollut (tilanne näyttää korjaantuneen tässä muutaman viikon sisällä) sanaakaan englanniksi. Ei-suomenkielisten ohjaajieni oli aika vaikea ohjeistaa minua prosessissa, kun heilläkään ei ollut tietoa, miten prosessin vaiheet menevät. Toinen ongelma on se, että henkilökunnalla on eri ohjeet kuin opiskelijoilla. Henkilökunnan tunnuksilla sivuille kirjautuessa prosessia on kuvattu tarkemmin ja ohjaajan ja opiskelijan roolia on eritelty enemmän. Yhteisen käsityksen löytäminen prosessista on tarpeeksi hankalaa jo ilman, että ohjeet eroavat toisistaan. Esimerkiksi tutkielmasuunnitelma on kuvattu varsin eri tavalla eri ohjeissa. En näe mitään syytä, miksi henkilökunnalla käytössä olevat ohjeet eivät olisi myös opiskelijoiden käytössä.
Gradun teossa itse koin vertaistuen äärimmäisen tärkeäksi. En tiedä, olenko harvinainen poikkeus, mutta ystäväni kanssa jaoimme gradun kirjoittamisen hyvät ja huonot hetket ja kommentoimme toistemme töitä. Tämä tarjosi arvokasta palautetta, mutta ennen kaikkea voimia jatkaa, sillä ymmärsimme, ettemme ole ainoana maailmassa samojen vaikeuksien kimpussa. Tämäkään ei tietysti kaikille sovi, mutta luulisin vertaistuen -ja arvioinnin auttavan monia muitakin, ja laitos voisi omalta osaltaan edesauttaa vertaisarviointia järjestämällä riittävästi graduseminaareja, jotka keskittyisivät ennenkaikkea tuen tarjoamiseen prosessin aikana. Jos joku kokee tämän liian muodolliseksi tai muuten hankalaksi tavaksi, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, minulle saa tulla tilittämään gradutuskiaan.
Ja voisi olla kaikkien osapuolten kannalta ihan hyödyllistä, jos joku gradun tekijä kirjoittaisi vaikkapa tähän blogiin kokemuksiaan jo työprosessin aikana.
Laura H aka kirjoitin gradun ja selvisin hengissä.