"Käsittääkseni tämän 'koulun' eli laitoksemme omissa intresseissä on mahdollisimman monen opiskelijan valmistuminen. Jos näin ei ole, joustaa ei tietenkään tarvitse."
Toki haluamme, että mahdollisimman moni valmistuu, ja olemme jo tehneet ja teemme koko ajan sen eteen hyvinkin paljon töitä. Suomen ykkösyliopistona ja yhä tiukemmin maailman tutkimuksen huipulle tähtäävänä yliopistona opiskelijoiden valmistuminen ei kuitenkaan ole sellainen itseisarvo, että sen edessä uhrattaisiin akateemisuutta, tieteen edistämisen ihanteita. Tieteen edistämisen ihanteilla tarkoitan nimenomaan myös opetusta; on etuoikeus opettaa ja opastaa uusia sukupolvia omankin tutkimuksensa piiriin niin, että tulevatkin akateemiset sukupolvet voivat jatkaa juuri sen tieteenalan edistämistä. Siksi todella korkeatasoisessa yliopistossa myös opetuksen laatuun panostetaan merkittävästi. Niin myös meidän laitoksellamme. Tutkijoitamme ei tarvitse houkutella -- saati pakottaa -- opettamaan, vaan he haluavat päästä tekemään sitä.
Käytännössä korkeatasoisen tieteen tekemisen edellytys on, että vaatimustaso on ja tulee pysymäänkin kovana. Fokus on ja pysyy oppimisessa, ei siinä että opiskelua harrasteleva opiskelija saa työnsä ohella joustavasti kerättyä itselleen riittävästi opintopisteitä tutkintotodistusta varten. Syvällinen oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa eikä voi aina olla pelkästään mukavaa ja viihdyttävää, vaan nimenomaan vaatii itsensä haastamista.
Joustavauus opiskelussa on tästä riippumaton asia. Väitän, että koska laitoksellamme suhtaudutaan hyvään opettamiseen erittäin vakavasti (josta osoituksena erittäin harvinainen Korkeakoulutuksen arviointineuvoston centre-of-excellence -status), opettajamme ovat ihan oikeasti kiinnostuneita siitä, että opiskelijat oppivat. Siksi myös joustavuutta opettajien taholta löytyy käsittämättömiäkin määriä, koska opettajat todella haluavat, että opiskelija oppii.
Opettajien henkilökohtaisen jouston lisäksi myös laitoksen hallinto on kevyttä ja ketterää. Ketteryys opetusjärjestelyissä tarkoittaa, että monissa kohdissa opiskelun edellytyksiä on saatu hyvinkin ripeästi muokattua mielekkäämmiksi, samalla purkaen pois kaikki ei-niin-mielekäs puuhastelu. Ketterästä opintohallinnosta esimerkkeinä ovat ne lukuisat spin-off ja pop-up -kurssit, joita pannaan pystyyn heti kun näyttää siltä, että opettaja(t) ja opiskelijat innostuvat jatkamaan tai aloittamaan jotain ns. siistiä (AI challenges, Ohjelmointihaasteita, Johdatus kilpaohjelmointiin, Linux Fundamentals, Robottiohjelmointi, HS Open jne). Ja tietysti äärimmäisen joustavat massiiviset verkkokurssit eli MOOCit ( http://mooc.fi ja AlgoMOOC eli http://mooc.cs.helsinki.fi/algo )
Valmistuminen laitoksen intressinä
"Käsittääkseni tämän 'koulun' eli laitoksemme omissa intresseissä on mahdollisimman monen opiskelijan valmistuminen. Jos näin ei ole, joustaa ei tietenkään tarvitse."
Toki haluamme, että mahdollisimman moni valmistuu, ja olemme jo tehneet ja teemme koko ajan sen eteen hyvinkin paljon töitä. Suomen ykkösyliopistona ja yhä tiukemmin maailman tutkimuksen huipulle tähtäävänä yliopistona opiskelijoiden valmistuminen ei kuitenkaan ole sellainen itseisarvo, että sen edessä uhrattaisiin akateemisuutta, tieteen edistämisen ihanteita. Tieteen edistämisen ihanteilla tarkoitan nimenomaan myös opetusta; on etuoikeus opettaa ja opastaa uusia sukupolvia omankin tutkimuksensa piiriin niin, että tulevatkin akateemiset sukupolvet voivat jatkaa juuri sen tieteenalan edistämistä. Siksi todella korkeatasoisessa yliopistossa myös opetuksen laatuun panostetaan merkittävästi. Niin myös meidän laitoksellamme. Tutkijoitamme ei tarvitse houkutella -- saati pakottaa -- opettamaan, vaan he haluavat päästä tekemään sitä.
Käytännössä korkeatasoisen tieteen tekemisen edellytys on, että vaatimustaso on ja tulee pysymäänkin kovana. Fokus on ja pysyy oppimisessa, ei siinä että opiskelua harrasteleva opiskelija saa työnsä ohella joustavasti kerättyä itselleen riittävästi opintopisteitä tutkintotodistusta varten. Syvällinen oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa eikä voi aina olla pelkästään mukavaa ja viihdyttävää, vaan nimenomaan vaatii itsensä haastamista.
Joustavauus opiskelussa on tästä riippumaton asia. Väitän, että koska laitoksellamme suhtaudutaan hyvään opettamiseen erittäin vakavasti (josta osoituksena erittäin harvinainen Korkeakoulutuksen arviointineuvoston centre-of-excellence -status), opettajamme ovat ihan oikeasti kiinnostuneita siitä, että opiskelijat oppivat. Siksi myös joustavuutta opettajien taholta löytyy käsittämättömiäkin määriä, koska opettajat todella haluavat, että opiskelija oppii.
Opettajien henkilökohtaisen jouston lisäksi myös laitoksen hallinto on kevyttä ja ketterää. Ketteryys opetusjärjestelyissä tarkoittaa, että monissa kohdissa opiskelun edellytyksiä on saatu hyvinkin ripeästi muokattua mielekkäämmiksi, samalla purkaen pois kaikki ei-niin-mielekäs puuhastelu. Ketterästä opintohallinnosta esimerkkeinä ovat ne lukuisat spin-off ja pop-up -kurssit, joita pannaan pystyyn heti kun näyttää siltä, että opettaja(t) ja opiskelijat innostuvat jatkamaan tai aloittamaan jotain ns. siistiä (AI challenges, Ohjelmointihaasteita, Johdatus kilpaohjelmointiin, Linux Fundamentals, Robottiohjelmointi, HS Open jne). Ja tietysti äärimmäisen joustavat massiiviset verkkokurssit eli MOOCit ( http://mooc.fi ja AlgoMOOC eli http://mooc.cs.helsinki.fi/algo )