Näin laitoksen opiskelijana, en pidä blogissa esitettyjä ehdotuksia mitenkään kohtuuttomina. Totta kai olisi esim. lähiopetuskursseilla syytä pitää ohjaaja ja mahdolliset ryhmätoverit kartalla oman työnsä edistymisestä, ihan vaan vaikka sen tähden että muut voivat koordinoida omiaan. Varsin hajottavia tilanteita olen kokenut ryhmätöissä, kun jokin jäsen ei ole palauttanut omaa osaansa työstään eikä vastannut aikooko hän ylipäätänsä sitä tehdä (eli kannattaako minun itse aloittaa hänen osansa tekeminen).

Olen myös huomannut (yllätys, yllätys), että kaikkein työläimmät kurssit ovat usein juuri ne kaikista opettavaisimmat. Olisihan se kiva, että olisi vain helppoja kursseja, mutta kun sitten ei oikeastaan oppisi paljoa. Jos jotakin kritiikkiä on annettava, niin mielestäni jotkin kurssit ovat vaatineet oppilailta liian vähän tai opettaneet epärelevantteja asioita. Vaikka näiltä kursseilta on saannut hyvät arvosanat, tietämystä ei ole tuntunut jäävän päähän juuri lainkaan.

Jos joku on töissä niin paljon, ettei ehdi suorittaa tutkintoa niin sitten ei ehdi. Ei tiedekunnallamme ole mitään velvollisuutta jaella maisterin papereita kaikille jotka ovat päässeet sisälle opiskelemaan. Elämä on valintoja, valintoja...

OFFTOPIC: Myös näin kandin jo suorittaneena tunnen tietävän alan ja laitoksemme tieteellisestä tutkimuksesta häpeällisen vähän. Miksi tähän puoleen ei panosteta opetuksessa enemmän vai olenko missannut jotakin?

PS: tulipa nyt negatiivinen viesti. Näin vastapainoksi täytyy kehua, että tähän mennessä vastaan tulleista kursseista suurin osa on onneksi olleet hyviä niin opetuksellisesti kuin sisällöllisesti. :)