Toivottavasti nämä kursseilta selittämättömästi katoavat ihmiset ovat kuitenkin enimmäkseen marginaalissa. Oman kokemukseni mukaan laitoksella on kuitenkin paljon motivoituneita, innostuneita opiskelijoita, joilla ehkä painaa työ- tai muu stressi, mutta joilla on intoa jatkaa kurssi loppuun, jos on mahdollista sopia joustavista suorituksista, kuten siirtää tenttipäivää paremmaksi tai palauttaa laskareita paikalle tulon sijaan sähköpostilla.
Minusta kurssien keskeyttämistä ehkäistään parhaiten sopimalla joustavista opetusmuodoista entistä monipuolisemmin. Nyt luentokurssin (oli kontaktiopetuksen järjestysmuoto paja, perinteinen tai mikä hyvänsä) vaihtoehtona on lähes ainoastaan kirjatentti, mikä periaatteessa ei oikein kuvasta meidän alaamme. Haluaisin nähdä yhä enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi suorittaa harjoitustyöllä tai projektilla myös perinteisiä teoriakursseja. Toki kaikki "räätälöity" opiskelu vaatii opiskelijalta enemmän sitoutumista, mutta ehkä sitäkin löytyisi, kun muut puitteet (opiskelujen sopiminen työntekoon jne) saadaan kuntoon. Meillä on paljon opiskelijoita, jotka käyvät töissä elättääkseen perheensä ja maksaakseen asuntolainansa, ei pelkästään paremman elintason toivossa (kuten jotkut tuntuvat valtionhallinnossa uskovan).
Jussin viimeisen kappaleen kysymyksistä tuli eräällä porukalla puhe, että oikeastaan paras kysymys olisi "Mitä me kaikki, opiskelijat ja opettajat, voimme tehdä yhdessä tämän eteen?" Luulisi, että päämäärä kuitenkin on molemmilla "puolilla" yhteinen: saada mahdollisimman moni ihminen oppimaan mahdollisimman paljon. Luennoitsijoiden aktiviisuuden ohella nousee tärkeään rooliin myös opiskelijoiden vertaistuki: jos laitoksella on kavereita, tänne on yllättävän paljon helpompi lähteä aamulla. Voivatko meidän opiskelijamme meillä hyvin? Itse olen ehkä etuoikeutettu, kun olen saanut täältä valtavan sosiaalisen piirin itselleni, ja toivon että moni muukin on kokenut esim. ainejärjestön kautta samaa. Myös asialleen omistautunut, innostava assari voi pelastaa monen kurssisuorituksen (vähintään selittämällä kädestä pitäen, miten joku pumppauslemma nyt toimikaan).
Ainejärjestökin voisi tässä auttaa, nimittäin ilmapiirin parantamisessa. Ainejärjestö ei ole pelkästään dokaamista, vaan oikeasti tilaisuus viettää aikaa muiden opiskelijoiden kanssa vaikka leffailloissa tai lautapelejä pelaillen. Vapaa-aika ja rentoutuminen kuuluuvat kuitenkin jokaisen elämään voimavarana, joka heijastaa myös työssä (ja opinnoissa) jaksamista.
Minusta matikalla on hauska idea "opiskelijaseminaarista", jossa joku laitoksella vieraileva tai vakihenkilökuntaan kuuluva oikea tutkija pitää silloin tällöin perustutkinto-opiskelijoille ymmärrettävän luennon omasta tutkimuskohteestaan. Meillähän tutkitaan vaikka mitä laksennallista luovuutta ja viedään puhelimia pakkaslämpötiloihin, luulisi tällaisten aiheiden kiinnostavan myös opiskelijoita (siis ihan täysin vapaaehtoisesti vapaa-ajalla!). Samalla ovelasti saadaan suuri ja mystinen Tutkimus vähän lähemmäksi maanpintaa. :) Tilaisuuden jälkeen laitos toki tarjoaisi lasit viiniä kaikille (siis miksi ihmeessä opiskelijat saavat aina lidlistä haettua limpparia, ja henkilökunnan tilaisuuksissa on punaviiniä, niin väärin).
Työviihtyvyyden parantaminen myös opiskelijoiden osalta on sekin tärkeä teema ja vaikuttaa paljon motivaatioon. Laskariluokat auki, kun niissä ei ole opetusta, ja ihmisille paikkoja tehdä töitä laitoksen tiloissa, muutama fatboy lisää sinne tänne ja vaikka postereita seinille. Motivaation löytymistä helpottaa, kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
Toivottavasti nämä kursseilta
Toivottavasti nämä kursseilta selittämättömästi katoavat ihmiset ovat kuitenkin enimmäkseen marginaalissa. Oman kokemukseni mukaan laitoksella on kuitenkin paljon motivoituneita, innostuneita opiskelijoita, joilla ehkä painaa työ- tai muu stressi, mutta joilla on intoa jatkaa kurssi loppuun, jos on mahdollista sopia joustavista suorituksista, kuten siirtää tenttipäivää paremmaksi tai palauttaa laskareita paikalle tulon sijaan sähköpostilla.
Minusta kurssien keskeyttämistä ehkäistään parhaiten sopimalla joustavista opetusmuodoista entistä monipuolisemmin. Nyt luentokurssin (oli kontaktiopetuksen järjestysmuoto paja, perinteinen tai mikä hyvänsä) vaihtoehtona on lähes ainoastaan kirjatentti, mikä periaatteessa ei oikein kuvasta meidän alaamme. Haluaisin nähdä yhä enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi suorittaa harjoitustyöllä tai projektilla myös perinteisiä teoriakursseja. Toki kaikki "räätälöity" opiskelu vaatii opiskelijalta enemmän sitoutumista, mutta ehkä sitäkin löytyisi, kun muut puitteet (opiskelujen sopiminen työntekoon jne) saadaan kuntoon. Meillä on paljon opiskelijoita, jotka käyvät töissä elättääkseen perheensä ja maksaakseen asuntolainansa, ei pelkästään paremman elintason toivossa (kuten jotkut tuntuvat valtionhallinnossa uskovan).
Jussin viimeisen kappaleen kysymyksistä tuli eräällä porukalla puhe, että oikeastaan paras kysymys olisi "Mitä me kaikki, opiskelijat ja opettajat, voimme tehdä yhdessä tämän eteen?" Luulisi, että päämäärä kuitenkin on molemmilla "puolilla" yhteinen: saada mahdollisimman moni ihminen oppimaan mahdollisimman paljon. Luennoitsijoiden aktiviisuuden ohella nousee tärkeään rooliin myös opiskelijoiden vertaistuki: jos laitoksella on kavereita, tänne on yllättävän paljon helpompi lähteä aamulla. Voivatko meidän opiskelijamme meillä hyvin? Itse olen ehkä etuoikeutettu, kun olen saanut täältä valtavan sosiaalisen piirin itselleni, ja toivon että moni muukin on kokenut esim. ainejärjestön kautta samaa. Myös asialleen omistautunut, innostava assari voi pelastaa monen kurssisuorituksen (vähintään selittämällä kädestä pitäen, miten joku pumppauslemma nyt toimikaan).
Ainejärjestökin voisi tässä auttaa, nimittäin ilmapiirin parantamisessa. Ainejärjestö ei ole pelkästään dokaamista, vaan oikeasti tilaisuus viettää aikaa muiden opiskelijoiden kanssa vaikka leffailloissa tai lautapelejä pelaillen. Vapaa-aika ja rentoutuminen kuuluuvat kuitenkin jokaisen elämään voimavarana, joka heijastaa myös työssä (ja opinnoissa) jaksamista.
Minusta matikalla on hauska idea "opiskelijaseminaarista", jossa joku laitoksella vieraileva tai vakihenkilökuntaan kuuluva oikea tutkija pitää silloin tällöin perustutkinto-opiskelijoille ymmärrettävän luennon omasta tutkimuskohteestaan. Meillähän tutkitaan vaikka mitä laksennallista luovuutta ja viedään puhelimia pakkaslämpötiloihin, luulisi tällaisten aiheiden kiinnostavan myös opiskelijoita (siis ihan täysin vapaaehtoisesti vapaa-ajalla!). Samalla ovelasti saadaan suuri ja mystinen Tutkimus vähän lähemmäksi maanpintaa. :) Tilaisuuden jälkeen laitos toki tarjoaisi lasit viiniä kaikille (siis miksi ihmeessä opiskelijat saavat aina lidlistä haettua limpparia, ja henkilökunnan tilaisuuksissa on punaviiniä, niin väärin).
Työviihtyvyyden parantaminen myös opiskelijoiden osalta on sekin tärkeä teema ja vaikuttaa paljon motivaatioon. Laskariluokat auki, kun niissä ei ole opetusta, ja ihmisille paikkoja tehdä töitä laitoksen tiloissa, muutama fatboy lisää sinne tänne ja vaikka postereita seinille. Motivaation löytymistä helpottaa, kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
- Ella