Näin ohimennen, kollektiivinen rangaistus tuntuu oikein hyvältä keinolta rakentaa molemminpuoleista luottamusta.

Mutta katsotaan kokemuksia Aallon suunnalta: alusta asti tuputetaan omaa vastuuta opiskeluista. Ja koska opiskelu on huomattavan kurssimuotoista, niin minkäänlaista sidettä ei pääse opettavan henkilökunnan ja parin sadan kurssilla olevan opiskelijan välille syntymään. Lisäksi kun aikarajojen tapainen tarkastuspiste nähdään ehdottomana ja henkilökunnan puoleltakaan ei tule yleensä mitään yhteydenpitoa opiskelijoiden suuntaa, niin ei ihmekään, että tässä syntyy helppo keskenjättämisen tilaisuus. Erityisesti jos kurssi kuuluu niihin aluksi vähemmän kiinnostaviin tai pakkopullalta vaikuttaviin kursseihin.

Opiskelijatkin on vain ihmisiä ja yleinen välinpitämättömyyden asenne huokuu koulun puolelta, jossa tutkijat opettavat ja he ovat luonnollisesti kiinnostuneempia omasta tutkimuksestaan kuin satunnaisista opiskelijoista ja heidän kaitsemisestaan. Ja vaikka myöhemmin sattuisikin olemaan ihmisläheisempää opetusta tarjolla, niin alun massakursseilla on jo kouluttauduttu siihen, että opettaja on vain joku satunnainen jamppa aina siellä edessä puhumassa ja eipä sillä hirveästi väliä, vaikka ei itse hirveämmin ilmoittele asioista.