Ottaisin kantaa kolmoskohtaan. Mediassa ja ainakin 2000-luvun alussa opinto-oppaissakin toitotettiin jatkuvasti, että työelämässä hyvin sijoittumisen ehdoton edellytys on ylempi korkeakoulututkinto. Siksi yliopisto on usein alasta kiinnostuneen ykkösvaihtoehto, ammattikorkeat jossakin alempana listalla.

Jos tilanne todella on se, että laitoksella on kirjoilla peräti 1800 opiskelijaa, ja vuosittainen sisäänottokin on moniin muihin yliopiston laitoksiin verrattuna varsin runsasta, on selvää, että kaikkien sijoittuminen tutkijan töihin on sula mahdottomuus. Lapsesta asti tutkijoiksi tähtäävät lahjakkuudet varmasti selvittävät tarkasti laitoksen tarjoamat tutkijanuran mahdollisuudet, mutta eiköhän valtaosa ihmisistä hae laitoksen opiskelijoiksi nimenomaan päästäkseen myöhemmin johonkin fiksuun ja hyväpalkkaiseen työpaikkaan. Tämähän on jo maalaisjärjelläkin koko opiskelun perusajatus: ensin opetellaan asioita, sitten mennään töihin.

Laitoksen opetuksen ja työelämän välillä on hieman absurdi ristiriita. Laitokselta valmistuneita pidetään työmarkkinoilla jossain mielessä esimerkiksi ammattikorkeaihmisiä korkea-arvoisempina. Käytännön tilanne voi kuitenkin olla se, että vuosikausia teoriaa päntännyt ja tenttejä hyvillä arvosanoilla suorittanut tktl-ammattilainen on työelämän alussa aivan sormi suussa. Normaalit työelämän tehtävät liittyvät varsin harvoin laitoksella ulkoa opeteltujen tietokannan hallinnan algoritmeihin tai aikavaativuuksien laskemiseen. Silti työelämässä ymmärretään tietojenkäsittelytieteen laitos korkealaatuisena alan koulutusta tarjoavana tahona. Jos tktl todella haluaa profiloitua nimenomaan tutkimusta eikä käytännön töihin valmistavaa opetusta harjoittavaksi laitokseksi, tämä tulisi tuoda julki huomattavasti nykyistä selkeämmin. Lisäksi vuosittaista sisäänottoprosenttia tulisi pienentää murto-osaan: on absurdia kuvitella, että kaikki laitokselta nykyvolyymilla valmistuvat sijoittuisivat yliopistolle tai muualle yhteiskuntaan jonkinlaisiksi tutkijoiksi.