Kelan myöntämä opintotuki asumislisineen on tällä hetkellä enintään 499,6e miinus verot kuukaudessa. Pk-seudun vuokratasolla ja sillä tosiasialla, että vanhemmilta ei välttämättä tipu pennin pyörylää varsinkaan enää iäkkäämmille lapsosille, opiskelijalle ei jää pakollisten menojen (vesi, sähkö, internet, matkakortti, TKO-älyn bileet) jälkeen tarpeeksi rahaa edes syödä unicafessa päivittäin. Joten töihin on mentävä, ei siksi ettei opiskelu maistuisi, vaan siksi koska töitä on (onneksi) tarjolla. Laina on aika harvalle mikään vaihtoehto, vaikka valtiovalta siihen suuntaan opiskelijoita ajaisikin: työssä käymällä rahaa saa enemmän, työkokemus mahdollisesti omalta alalta sisältyy hintaan eikä valmistuessa tarvitse kuopata asuntolainatoiveita vanhoihin velkoihin.
Väittäisin, että opiskelijan perusarvot tässä elämänvaiheessa kulkevat järjestyksessä 1. vuokra HOASille ennen kuin perintätoimistot hyökkäävät niskaan, 2. murua rinnan alle ja 3. nukkuakin pitäisi ehtiä. Neljäntenä ja viidentenä ja kaukana perässä tulevat innostus tietojenkäsittelytieteeseen tieteenä, halu oppia pelkästä oppimisen ilosta ja tarve luoda omilla kätösillään kauniita teoreemoja tai koodinpätkiä. Kelakin vie rahat pois jos ei opintopisteitä kuulu. Vähän naurettavaa siis opiskelijoita tässä kohtaa syyllistää: totta helvetissä tenteissä käydään opintopisteiden takia. Tällä laitoksella sen sijaan opiskellaan, koska ala on syystä tai toisesta tuntunut omalta ja kaiken sen vaatiman vaivan arvoiselta. Jokapäiväiseen elämään se rakkaus tieteeseen ei mahdu kuin änkemällä (tai hyvän sponsorin avustuksella).
Pienille tuille ei yliopistoväki suoraan voi mitään, mutta opintojensa päähän pänttäämistä voi avittaa muillakin keinoin. Keskustelussa on ehdotettu erilaisia suoritusmuotoja, mm. suullisen tentin mahdollisuutta. Miksei näitäkin, mutta eniten ihmetyttää, kun vuosi vuodelta kaikkinainen opintojen ohjaus ajetaan laitoksella alas. HOPS-tuutorointi on käytännössä lopetettu tai vain parin hallintohenkilöstön ihmisen vastuulla. Jutteleeko niille opiskelijoille oikeasti kukaan? Kysyy, oletko oikealla alalla, opiskeletko täällä sitä mitä todella haluat ja olet tänne tullut opiskelemaan. Onko tämä sinun paikksi, vai pitäisikö sittenkin valita jotain muuta. Jos on: mitä voisit tehdä, että saisit kurssisi suoritettua tavoiteajassa. Onko opiskelumenetelmissä vikaa, piinaako muun elämän stressi liikaa, kuoliko mummi viime viikolla kohdunkaulansyöpään, tyttöystävä jätti ja kela muistaa arvossaan keltaisella kirjeellä.
Opiskelijat eivät omatoimisesti etsi apua, eivät varsinkaan ongelmaan jota eivät kunnolla tiedosta ja henkilöiltä joilta eivät usko sitä saavansa. Monet hyvinkin menestyvät opiskelijat voivat kokea HOPS-tapaamiset turhana ajanhukkana, mutta monelle heistäkin oman uran pohtiminen rauhassa tieteenalaa tuntevan ihmisen kanssa voisi valottaa monia avoimia kysymyksiä.
Väitän, ettei opiskelijoiden perusarvoissa ole mitään vikaa. Kaikista ei tule tutkijoita tai suuria teoreetikoita, eikä kaikista tarvitse tulla: tämä maailma pyörii kokonaisuudessaan nykyään ohjelmistokehittämisen ympärillä, joten töitä ja työpaikkoja riittää varmasti. Väitän myös, että laitoksemme opinto-ohjaus on puutteellista eikä tavoita ongelmapesäkkeitä. Ratkaisua en osaa tarjota, sillä itse sain taistella tieni useamman ihmisen kautta ennen kuin löysin sen, joka osasi kertoa edes, mitä sivuaineita kannattaa valita. Ja minä sentään tiesin, mitä haluan tehdä isona.
Opiskelijoiden perusarvoista
Kelan myöntämä opintotuki asumislisineen on tällä hetkellä enintään 499,6e miinus verot kuukaudessa. Pk-seudun vuokratasolla ja sillä tosiasialla, että vanhemmilta ei välttämättä tipu pennin pyörylää varsinkaan enää iäkkäämmille lapsosille, opiskelijalle ei jää pakollisten menojen (vesi, sähkö, internet, matkakortti, TKO-älyn bileet) jälkeen tarpeeksi rahaa edes syödä unicafessa päivittäin. Joten töihin on mentävä, ei siksi ettei opiskelu maistuisi, vaan siksi koska töitä on (onneksi) tarjolla. Laina on aika harvalle mikään vaihtoehto, vaikka valtiovalta siihen suuntaan opiskelijoita ajaisikin: työssä käymällä rahaa saa enemmän, työkokemus mahdollisesti omalta alalta sisältyy hintaan eikä valmistuessa tarvitse kuopata asuntolainatoiveita vanhoihin velkoihin.
Väittäisin, että opiskelijan perusarvot tässä elämänvaiheessa kulkevat järjestyksessä 1. vuokra HOASille ennen kuin perintätoimistot hyökkäävät niskaan, 2. murua rinnan alle ja 3. nukkuakin pitäisi ehtiä. Neljäntenä ja viidentenä ja kaukana perässä tulevat innostus tietojenkäsittelytieteeseen tieteenä, halu oppia pelkästä oppimisen ilosta ja tarve luoda omilla kätösillään kauniita teoreemoja tai koodinpätkiä. Kelakin vie rahat pois jos ei opintopisteitä kuulu. Vähän naurettavaa siis opiskelijoita tässä kohtaa syyllistää: totta helvetissä tenteissä käydään opintopisteiden takia. Tällä laitoksella sen sijaan opiskellaan, koska ala on syystä tai toisesta tuntunut omalta ja kaiken sen vaatiman vaivan arvoiselta. Jokapäiväiseen elämään se rakkaus tieteeseen ei mahdu kuin änkemällä (tai hyvän sponsorin avustuksella).
Pienille tuille ei yliopistoväki suoraan voi mitään, mutta opintojensa päähän pänttäämistä voi avittaa muillakin keinoin. Keskustelussa on ehdotettu erilaisia suoritusmuotoja, mm. suullisen tentin mahdollisuutta. Miksei näitäkin, mutta eniten ihmetyttää, kun vuosi vuodelta kaikkinainen opintojen ohjaus ajetaan laitoksella alas. HOPS-tuutorointi on käytännössä lopetettu tai vain parin hallintohenkilöstön ihmisen vastuulla. Jutteleeko niille opiskelijoille oikeasti kukaan? Kysyy, oletko oikealla alalla, opiskeletko täällä sitä mitä todella haluat ja olet tänne tullut opiskelemaan. Onko tämä sinun paikksi, vai pitäisikö sittenkin valita jotain muuta. Jos on: mitä voisit tehdä, että saisit kurssisi suoritettua tavoiteajassa. Onko opiskelumenetelmissä vikaa, piinaako muun elämän stressi liikaa, kuoliko mummi viime viikolla kohdunkaulansyöpään, tyttöystävä jätti ja kela muistaa arvossaan keltaisella kirjeellä.
Opiskelijat eivät omatoimisesti etsi apua, eivät varsinkaan ongelmaan jota eivät kunnolla tiedosta ja henkilöiltä joilta eivät usko sitä saavansa. Monet hyvinkin menestyvät opiskelijat voivat kokea HOPS-tapaamiset turhana ajanhukkana, mutta monelle heistäkin oman uran pohtiminen rauhassa tieteenalaa tuntevan ihmisen kanssa voisi valottaa monia avoimia kysymyksiä.
Väitän, ettei opiskelijoiden perusarvoissa ole mitään vikaa. Kaikista ei tule tutkijoita tai suuria teoreetikoita, eikä kaikista tarvitse tulla: tämä maailma pyörii kokonaisuudessaan nykyään ohjelmistokehittämisen ympärillä, joten töitä ja työpaikkoja riittää varmasti. Väitän myös, että laitoksemme opinto-ohjaus on puutteellista eikä tavoita ongelmapesäkkeitä. Ratkaisua en osaa tarjota, sillä itse sain taistella tieni useamman ihmisen kautta ennen kuin löysin sen, joka osasi kertoa edes, mitä sivuaineita kannattaa valita. Ja minä sentään tiesin, mitä haluan tehdä isona.