4.1. Onko oikein, jos professori palvoo mammonaa eikä tiedettä?
Pitääkö professorin palvoa mitään? Eikö fiksuin professori, opiskelija, ohjaaja, tai kuka tahansa, osaa kyseenalaistaa, ja sitä kautta suhtautua järkevästi tiedemaailman ja yritysmaailman eroihin. Tässä professorit, joilla on kokemusta myös yritysmaailmasta ja siellä vaikuttamisesta, ovat todennäköisesti edellä akateemisessa maailmassa pysyneitä kollegoitaan. Tuosta rahan _tai_ tieteen palvomisen kyseenalaistuksesta paistaa vahva mustavalkoisuus, joka saattaa jopa heijastaa kyseenalaistajan omassa rahoitus- tai työtilantessa tuntemaa idealismia, epämukavuutta tai epävarmuutta. Tiedettä ei valitettavasti voi tehdä puhtaalla hengellä, vaan se "likainen" raha ja elanto on hankittava jostain.
4.2. Onko oikein, jos opiskelija yrittää kerta toisensa jälkeen päästä tentistä läpi huonosti valmistautuneena?
Kuinkakohan moni opiskelija oikeasti käy kokeissa huvikseen? Siis oikeasti huvikseen, ilman että hän keksisi parempaa tekemistä kokeessa istumiselle. Yksittäistapaukset, jotka taistelevat tenttien ja uusintatenttien kanssa, todennäköisesti pystyttäisiin löytämään helposti. Kuinka vaikeaa olisi lisätä ohjeistusta koealueeseen liittyen, tai vaikkapa lähettää sähköposti tälle kerta toisensa jälkeen tentissä epäonnistuvalle opiskelijalle, ja vaikkapa kysellä mitkä asiat on ne vaikeimmat kurssialueessa. Jos opiskelija jopa vastaisi, eikö tämä toisi mahdollisuuden parantaa materiaalin laatua, tai lisätä esimerkkejä, tai vaikkapa ohjata parempaan materiaalii? Miksei voisi jopa ehdottaa suullista koetta, jonka jälkeen voisi antaa suoraa palautetta aihealueista, missä opiskelijalla on ongelmia ja neuvoa eteenpäin.
Niin pitkään kuin yliopiston rakenne sallii opiskelijoiden rajattomat tentti-ilmoittautumiset, ei heikosti valmistautumisessa ole väärää. Opiskelijan ajasta se on toki pois, ja kostautuu myös myöhemmissä opinnoissa -- jos kurssista pääsee läpi vinkeillä, ei aihealue ole todennäköisesti tullut tutuksi, joka saattaa tehdä myöhemmistä opinnoista vaikeampia.
Sääntöjä voi toki muuttaa. Kymppi per erilliskoeilmoittautuminen jos on jo kerran hylsyttänyt kokeen?
4.2. Onko oikein, että laitoksella saa opiskella, milloin ja miten huvittaa, ja että kaikki reputtamiset annetaan anteeksi?
Ehkä 2005 tullut tutkintouudistus on luonut jonkinlaista aikataulua ja rotia, joka saattaa vuosien kuluttua tuoda hedelmää, ehkä ei.
Suomalaiseen, ilmaiseen yliopistoon, kuuluu vahva akateemisen vapauden perinne, jossa opiskelijat usein käyvät opiskelemassa myös mitä huvittaa. Kyseenalaistaja saattaa viitata joissain keskieurooppalaisissa maissa olevaan käytäntöön, jossa "tarpeeksi" monta kertaa hylsyttäneiltä opiskelijoilta otetaan opinto-oikeus pois.
Ehkä tällainen mentaliteetti toimisi Suomessakin. Haasteena lienee oman kulttuurimme vahva opiskelun arvostus ja painotus, ja yhtenä vientivalteistamme lieneekin KnowHow. Tämä on luonut tilanteen, jossa osa opiskelijoistamme opiskelee "koska kaikki muutkin tekevät niin". Menee hieman yhteiskunnalliseksi pohdinnaksi, mutta jos olisit sitä mieltä, että sinua arvostettaisiin yhtä paljon pelkän peruskoulun päättötodistuksen omaavana, kuin korkeakouluarvosanan omaavana, ehkäpä kaikkien ei tarvitsisi kouluttautua.
Ei kovin helppo tilanne, mutta kuten tiedämme, suuri osa opiskelijoista tekee töitä opiskelunsa ohella. Miksei sitä kansantaloudellista hyötyä, jota työssäkäyvät opiskelijat luovat, oteta huomioon näissä keskusteluissa?
4.2.1 .. ja määräajoista lipsumiset annetaan anteeksi?
Tähän jokainen ohjaaja ottaa oman kantansa. Osa henkilöistä, jotka hyväksyvät määräajoista lipsumiset, taitavat hyväksyä ne sen takia, että he rehellisesti haluavat opiskelijoiden etenevän. Jos opiskelutyöhön liittyvä raportti myöhästyy, mutta se on hyvä, pitäisikö opiskelijaa komentaa tekemään se uudestaan? Ehkä ei.
Määräajoista lipsuvat luovat itselleen etulyöntiaseman muihin opiskelijoihin, sillä heillä on aikaa tehdä työtä pidempään kuin muilla. Eli myöhästyminen tulee ottaa huomioon arvostelussa
Voisiko määräaikoja järkevöittää siten, että yhden määräajan sijaan (ainakin opiskelun alussa), opiskelijoita ohjattaisiin tekemään suunnitelmallista työtä jakamalla määräaika useampaan palaan? Kyllä.
Siirtyisikö tässä mahdollisesti opittu malli myöhempään opiskeluun? Ken tietää.
4.3. Miksei kukaan tee mitään?
Miten niin ei tee? Täällä on paljon ohjaajia, jotka välittävät ja tsemppaavat opiskelijoita. Miksei kyseenalaistaja itse tule osallistumaan tekemiseen? Muutos lähtee aina itsestä.
Luen tämän kysymyksen helposti kysymyksenä "Miksei kukaan muu tee mitään?", joka kertoo osittain kysyjän asenteesta. On vaan niin paljon helpompaa huudella kalkkiviivoilta kun todellinen toiminta tapahtuu kentällä.
On vaan niin paljon helpompaa huudella kalkkiviivoilta.
4.1. Onko oikein, jos professori palvoo mammonaa eikä tiedettä?
Pitääkö professorin palvoa mitään? Eikö fiksuin professori, opiskelija, ohjaaja, tai kuka tahansa, osaa kyseenalaistaa, ja sitä kautta suhtautua järkevästi tiedemaailman ja yritysmaailman eroihin. Tässä professorit, joilla on kokemusta myös yritysmaailmasta ja siellä vaikuttamisesta, ovat todennäköisesti edellä akateemisessa maailmassa pysyneitä kollegoitaan. Tuosta rahan _tai_ tieteen palvomisen kyseenalaistuksesta paistaa vahva mustavalkoisuus, joka saattaa jopa heijastaa kyseenalaistajan omassa rahoitus- tai työtilantessa tuntemaa idealismia, epämukavuutta tai epävarmuutta. Tiedettä ei valitettavasti voi tehdä puhtaalla hengellä, vaan se "likainen" raha ja elanto on hankittava jostain.
4.2. Onko oikein, jos opiskelija yrittää kerta toisensa jälkeen päästä tentistä läpi huonosti valmistautuneena?
Kuinkakohan moni opiskelija oikeasti käy kokeissa huvikseen? Siis oikeasti huvikseen, ilman että hän keksisi parempaa tekemistä kokeessa istumiselle. Yksittäistapaukset, jotka taistelevat tenttien ja uusintatenttien kanssa, todennäköisesti pystyttäisiin löytämään helposti. Kuinka vaikeaa olisi lisätä ohjeistusta koealueeseen liittyen, tai vaikkapa lähettää sähköposti tälle kerta toisensa jälkeen tentissä epäonnistuvalle opiskelijalle, ja vaikkapa kysellä mitkä asiat on ne vaikeimmat kurssialueessa. Jos opiskelija jopa vastaisi, eikö tämä toisi mahdollisuuden parantaa materiaalin laatua, tai lisätä esimerkkejä, tai vaikkapa ohjata parempaan materiaalii? Miksei voisi jopa ehdottaa suullista koetta, jonka jälkeen voisi antaa suoraa palautetta aihealueista, missä opiskelijalla on ongelmia ja neuvoa eteenpäin.
Niin pitkään kuin yliopiston rakenne sallii opiskelijoiden rajattomat tentti-ilmoittautumiset, ei heikosti valmistautumisessa ole väärää. Opiskelijan ajasta se on toki pois, ja kostautuu myös myöhemmissä opinnoissa -- jos kurssista pääsee läpi vinkeillä, ei aihealue ole todennäköisesti tullut tutuksi, joka saattaa tehdä myöhemmistä opinnoista vaikeampia.
Sääntöjä voi toki muuttaa. Kymppi per erilliskoeilmoittautuminen jos on jo kerran hylsyttänyt kokeen?
4.2. Onko oikein, että laitoksella saa opiskella, milloin ja miten huvittaa, ja että kaikki reputtamiset annetaan anteeksi?
Ehkä 2005 tullut tutkintouudistus on luonut jonkinlaista aikataulua ja rotia, joka saattaa vuosien kuluttua tuoda hedelmää, ehkä ei.
Suomalaiseen, ilmaiseen yliopistoon, kuuluu vahva akateemisen vapauden perinne, jossa opiskelijat usein käyvät opiskelemassa myös mitä huvittaa. Kyseenalaistaja saattaa viitata joissain keskieurooppalaisissa maissa olevaan käytäntöön, jossa "tarpeeksi" monta kertaa hylsyttäneiltä opiskelijoilta otetaan opinto-oikeus pois.
Ehkä tällainen mentaliteetti toimisi Suomessakin. Haasteena lienee oman kulttuurimme vahva opiskelun arvostus ja painotus, ja yhtenä vientivalteistamme lieneekin KnowHow. Tämä on luonut tilanteen, jossa osa opiskelijoistamme opiskelee "koska kaikki muutkin tekevät niin". Menee hieman yhteiskunnalliseksi pohdinnaksi, mutta jos olisit sitä mieltä, että sinua arvostettaisiin yhtä paljon pelkän peruskoulun päättötodistuksen omaavana, kuin korkeakouluarvosanan omaavana, ehkäpä kaikkien ei tarvitsisi kouluttautua.
Ei kovin helppo tilanne, mutta kuten tiedämme, suuri osa opiskelijoista tekee töitä opiskelunsa ohella. Miksei sitä kansantaloudellista hyötyä, jota työssäkäyvät opiskelijat luovat, oteta huomioon näissä keskusteluissa?
4.2.1 .. ja määräajoista lipsumiset annetaan anteeksi?
Tähän jokainen ohjaaja ottaa oman kantansa. Osa henkilöistä, jotka hyväksyvät määräajoista lipsumiset, taitavat hyväksyä ne sen takia, että he rehellisesti haluavat opiskelijoiden etenevän. Jos opiskelutyöhön liittyvä raportti myöhästyy, mutta se on hyvä, pitäisikö opiskelijaa komentaa tekemään se uudestaan? Ehkä ei.
Määräajoista lipsuvat luovat itselleen etulyöntiaseman muihin opiskelijoihin, sillä heillä on aikaa tehdä työtä pidempään kuin muilla. Eli myöhästyminen tulee ottaa huomioon arvostelussa
Voisiko määräaikoja järkevöittää siten, että yhden määräajan sijaan (ainakin opiskelun alussa), opiskelijoita ohjattaisiin tekemään suunnitelmallista työtä jakamalla määräaika useampaan palaan? Kyllä.
Siirtyisikö tässä mahdollisesti opittu malli myöhempään opiskeluun? Ken tietää.
4.3. Miksei kukaan tee mitään?
Miten niin ei tee? Täällä on paljon ohjaajia, jotka välittävät ja tsemppaavat opiskelijoita. Miksei kyseenalaistaja itse tule osallistumaan tekemiseen? Muutos lähtee aina itsestä.
Luen tämän kysymyksen helposti kysymyksenä "Miksei kukaan muu tee mitään?", joka kertoo osittain kysyjän asenteesta. On vaan niin paljon helpompaa huudella kalkkiviivoilta kun todellinen toiminta tapahtuu kentällä.
-A