Minua ihmetyttää lähinnä, miksi tutkimus ja raha tai tutkimus ja yhteiskunta asetetaan toistensa vastakohdiksi. Eikö tieteen pitäisikin olla hyödyllistä yhteiskunnalle ja yhteiskunnan tukea tiedettä? Tutkimus vain tieteen tekemisen vuoksi ei ole kovinkaan arvokasta. Tieteen arvokkuus tulee sen tuloksista ja vaikutuksesta yhteiskuntaan.

Tieteen saavutusten pitäisi olla yhteiskunnan käytössä, ja siinä esimerkiksi työelämässä olevat opiskelijat ovat avainasemassa. Opiskelijat vievät uusimmat opit ja hyvät käytännöt suoraan työelämään ja toisaalta he tuovat palautetta ja kokemusta ja uusia ideoita yliopiston suuntaan.

Turun yliopiston tunnuslause "Vapaan kansa lahja vapaalle tieteelle" muistuttaa myös siitä, että kansa ja yhteiskunta tarjoavat lahjan tieteelle. Mistä ammennettaisiin kaikki mielenkiintoiset tutkimusaiheet, jos ei yhteiskunnasta ja sen tarpeesta kehittyä edelleen? Jos sosiaalisesta mediasta ei olisi tullut arkipäivässä valtavaa ilmiötä, tutkittaisiinko sitä yliopistoilla?

Kaiken kaikkiaan on rikkaus, että eri opinahjojen ja työelämän välillä on edes pienimuotoista yhteistoimintaa ja viestintää. Olisi erittäin surullista, jos yliopisto eristäytyisi tekemenään vain tutkimusta tutkimuksen vuoksi. Siinä häviäisivät molemmat osapuolet, sekä yliopisto että yhteiskunta. Yliopiston täytyy olla osa yhteiskuntaa, sillä tiede tarjoaa tarvittavia keinoja asioiden muuttamiseen.

Raha oleellinen osa yhteiskunnan toimintaa, joten sitä kautta se valitettavasti on myös oleellinen osa yliopistoa. Raha on siis vain välttämätön paha. Pitää vain ajatella, että saa sillä rahalla paljon hyvääkin aikaan.

Ja mitä tulee byrokratian määrään, tuskinpa ulkomaisilla kollegoilla tilanne on sen parempi. Ainakin näin juuri Ranskasta palanneena koen, että Suomessa byrokratian määrä on vielä kutakuinkin hallinnassa. Vain byrokratian ilmenemismuodot vaihtelevat maasta toiseen.

Ehkä yliopiston pitäisi keskittyä tekemään tutkimusta, miksi byrokratia on ongelma ja miten siitä pääsisi eroon, millä tavoin se voitaisiin korvata?

Laura