Olen samaa mieltä Jaakon kanssa siitä, että paja on vain yksi ketterän opetuksen malli. Ketterässä opetuksessa oleellista mielestäni on se, että opetus perustuu oikeille oletuksille siitä mitä opiskelijat kurssin aikana oppivat ja että opetusta pystytään ketterästi muokkaamaan näiden oletuksien perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettajien pitäisi tietää reaaliaikaisesti mitä kukin yksilö kurssilla on oppinut. Sinällään mahdottomaan tehtävään pajamalli on osoittautunut varsin menestyksekkääksi tavaksi järjestää opetusta, mitä tukee aiheesta tehty tutkimus.
Olen itse kokeillut pajamuotoista opettamista tänä keväällä kurssilla Logiikka I. Näppituntumani on, että pajamuotoisessa, aktiivisessa oppimismuodossa, opiskelijat ovat oppineet enemmän ja että oppiminen on ollut syvempää. Kurssin lopulliset tulokset eivät vielä ole tulleet, mutta juuri "näppituntuman" oikeellisuus on se mikä pajaopetuksessa on hienoa. Minulla opettajana/ohjaajana on hyvin tarkka kuva siitä mitä ryhmäni osaa sillä olen koko kurssin aikana ohjannut ja korjannut heidän tekemistään. Tämän takia olen heti pystynyt puuttumaan mahdollisiin väärinymmärryksiin sekä mitä hienointa, päässyt osalliseksi siihen riemuun mitä oppiminen tuottaa.
Ongelmana perinteisessä luennot+laskarit opetusmuodossa on mielestäni se, että tieto opiskelijoiden osaamisesta tulee viiveellä. Usein vasta loppukokeen jälkeen (jos opettaja korjaa kokeet), jolloin asioihin puuttuminen on usein liian myöhäistä. Perinteiset laskaritkin ovat usein hyvin passiivisia tilaisuuksia, missä asian osaavat opiskelijat ovat äänessä.
Kun olen aikaisemmin ohjannut Logiikka I -kurssia olen myös törmännyt paljon ns. strategiseen oppimiseen, jossa opiskelijat metsästävät tärppejä ja tehtävien vastausstrategioita, ymmärtämättä itse tehtävistä ja aiheesta juurikaan mitään. Pajamuotoisessa opetuksessa tämänkaltaiseen oppimiseen on helpompi puuttua, sillä kun seuraa tehtävien ratkaisemista ja yhdessä pohtii opiskelijoiden kanssa kurssin aiheita, niin pystyy paremmin muokkaamaan seuraavan viikon tehtäviä siihen suuntamaan, että ne vaativat syvällisempää ymmärrystä asiaan. Vaikka pajamuotoisessa opetuksessa yleensä aloitetaan suurella määrällä pieni, yksinkertaisia tehtäviä, antaa se myös mahdollisuuden esittää aikaisempaa huomattavasti haastavampia tehtäviä, mikä on yksi sen tavoitteista.
Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella aloitetaan ensi syksyllä massiivinen ponnistus, jossa lineaarialgebran kurssit I ja II toteutetaan pajamuotoisesti. Kurssille odotetaan noin 400 opiskelijaa ja silloin nähdään mihin pajaopetus oikein taipuu. Tervetuloa mukaan kokeilemaan!
Pajaopetuksesta
Olen samaa mieltä Jaakon kanssa siitä, että paja on vain yksi ketterän opetuksen malli. Ketterässä opetuksessa oleellista mielestäni on se, että opetus perustuu oikeille oletuksille siitä mitä opiskelijat kurssin aikana oppivat ja että opetusta pystytään ketterästi muokkaamaan näiden oletuksien perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettajien pitäisi tietää reaaliaikaisesti mitä kukin yksilö kurssilla on oppinut. Sinällään mahdottomaan tehtävään pajamalli on osoittautunut varsin menestyksekkääksi tavaksi järjestää opetusta, mitä tukee aiheesta tehty tutkimus.
Olen itse kokeillut pajamuotoista opettamista tänä keväällä kurssilla Logiikka I. Näppituntumani on, että pajamuotoisessa, aktiivisessa oppimismuodossa, opiskelijat ovat oppineet enemmän ja että oppiminen on ollut syvempää. Kurssin lopulliset tulokset eivät vielä ole tulleet, mutta juuri "näppituntuman" oikeellisuus on se mikä pajaopetuksessa on hienoa. Minulla opettajana/ohjaajana on hyvin tarkka kuva siitä mitä ryhmäni osaa sillä olen koko kurssin aikana ohjannut ja korjannut heidän tekemistään. Tämän takia olen heti pystynyt puuttumaan mahdollisiin väärinymmärryksiin sekä mitä hienointa, päässyt osalliseksi siihen riemuun mitä oppiminen tuottaa.
Ongelmana perinteisessä luennot+laskarit opetusmuodossa on mielestäni se, että tieto opiskelijoiden osaamisesta tulee viiveellä. Usein vasta loppukokeen jälkeen (jos opettaja korjaa kokeet), jolloin asioihin puuttuminen on usein liian myöhäistä. Perinteiset laskaritkin ovat usein hyvin passiivisia tilaisuuksia, missä asian osaavat opiskelijat ovat äänessä.
Kun olen aikaisemmin ohjannut Logiikka I -kurssia olen myös törmännyt paljon ns. strategiseen oppimiseen, jossa opiskelijat metsästävät tärppejä ja tehtävien vastausstrategioita, ymmärtämättä itse tehtävistä ja aiheesta juurikaan mitään. Pajamuotoisessa opetuksessa tämänkaltaiseen oppimiseen on helpompi puuttua, sillä kun seuraa tehtävien ratkaisemista ja yhdessä pohtii opiskelijoiden kanssa kurssin aiheita, niin pystyy paremmin muokkaamaan seuraavan viikon tehtäviä siihen suuntamaan, että ne vaativat syvällisempää ymmärrystä asiaan. Vaikka pajamuotoisessa opetuksessa yleensä aloitetaan suurella määrällä pieni, yksinkertaisia tehtäviä, antaa se myös mahdollisuuden esittää aikaisempaa huomattavasti haastavampia tehtäviä, mikä on yksi sen tavoitteista.
Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella aloitetaan ensi syksyllä massiivinen ponnistus, jossa lineaarialgebran kurssit I ja II toteutetaan pajamuotoisesti. Kurssille odotetaan noin 400 opiskelijaa ja silloin nähdään mihin pajaopetus oikein taipuu. Tervetuloa mukaan kokeilemaan!