Iloisena olen seurannut keskustelua aiheesta. Sääli vain, että keskustelijat (Paakkia lukuunottamatta) esiintyvät anonyymeinä.

Paakin kirjoituksessa yhdistettiin ketterä opetus ja laitoksen pajatoiminta. Näen itse asian niin, että paja on vain yksi ilmentymä ketterästä opetuksesta; ketteryys opetuksessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakenteita ja toimintoja ollaan valmiita muokkaamaan reippaastikin toivotun oppimisen edistämiseksi.

Siksi kukaan RAGE-ryhmästä ei ajattele, että pajatoiminta olisi "silver bullet" ohjelmoinnin oppimiseksi. Se on tapa, jolla tällä hetkellä yritämme parhaamme mukaan auttaa opiskelijoitamme kartuttamaan ohjelmointitaitoaan. Jokaisella lukukaudella (nyt kolmas lukukausi) pajatoimintaa on myös iteroitu eli kehitetty. Kehittäminen onkin helpompaa (ketterästi!) sillä opettajat ovat niin lähellä opiskelijoita pajoissa, että tieto kulkee sujuvasti.

Paja ei myöskään tarkoita pelkästään ohjattua ohjelmointia tietokoneluokassa. Matematiikan laitoksella jo kokeiltiin yhden Logiikka-kurssin ryhmän kanssa pajaa erinomaisin tuloksin, ja nyt he ovat laajentamassa toimintaa isoillekin kursseille.

Pajatoiminnassa oleellista on, että jokainen opiskelija pääsee kiinni siihen toivottuun toimintaan, oli toiminta ohjelmointia, matematiikkaa tai jotain muuta. Tätä varmistetaan sillä, että tehtäviä on paljon, ainakin aluksi ne ovat pieniä, ja että ohjaus on aktiivista. "Tekemisen meininki" on tärkeää pajassa.

Aktiivisesta ohjauksesta ei kuitenkaan seuraa, että opiskelijan vastuu omasta oppimisesta vähenisi. Pajaohjaajille on teroitettu sitä, että ohjaajan tulee yrittää tehdä itsensä tarpeettomaksi mahdollisimman pian. Tämä fading-vaihe on myös eksplikoitu pajaopetuksen oppipoikamallissa (Extreme Apprenticeship, artikkeli ACM:n SIGCSE-konferenssissa). Fading tapahtuu sekä kurssin sisällä että kurssien yli. Tämä vaikutus näkyi jo Ohjelmointikurssien ja Tietorakenteet-kurssin välillä, sillä TiRassa ohjausta ei tarjottu kuin osa syksyn ohjelmointikurssien vastaavasta.