Suurin ongelma tietojenkäsittelytieteen alalla on se, että ulkopuolinen maailma ei tiedä, mitä oppiaine ylipäätään pitää sisällään. Tämän olen huomannut käytettiin sitten minkä kielistä nimeä tahansa. Kun kysyttäessä vastaan opiskelevani tietojenkäsittelytiedettä (englanniksi computer science, ranskaksi informatique), reaktio on aina kutakuinkin sama. "Ahaa. Vau. Mutta mikä sinusta tulee isona?" Tietojekäsittelytiede kuulostaa hienolta, mutta mitä se oikein on?

Ylipäätään ihmiset turvautuvat enemmän sanojen konnotaatioihin silloin kuin he eivät tiedä sanan varsinaista merkitystä. Tiede viittaa tutkimukseen, hyvä homma. Tietojenkäsittely? Suurimmalle osalle se ei sano suoraan mitään, joten sanaa pyöritellään hieman. Käsitellä tietoja? No mutta sehän on esimerkiksi taulukkolaskentaohjelman käyttöä! Omalle kohdalle ainakin tuo käsitys on osunut useampaan kertaan työelämässä: kollegat ovat todenneet minun olevan tietojenkäsittelytieteilijä, osaan siis helposti käyttää Excel-taulukoita.

Kun mietitään muita tieteenaloja, esimerkiksi matematiikkaa tai valtio-oppia, opetusta järjestävien tahojen nimet ovat yhtä abstarkteja kuin tietojenkäsittelytiedekin, mutta niistä ulkopuolisella maailmalla on sentään jonkinlainen käsitys. Matemaatikon ei tarvitse selitellä sen tarkemmin, mikä hänestä tulee isona.

Kuten tuossa viimeisessä postissa sanotaankin: Tunnettuuden rakentaminen on markkinointia ja tiedotusta, ja todelliset ratkaisut löytyvät kehittämällä näitä toimintoja.

Ensin pitää selventää itsellemme, mitä tietojenkäsittelytiede oikein on ja sen jälkeen viestiä pitää välittää eteenpäin, tietoisuutta pitää lisätä. Jos Helsingin Sanomien toimittaja ei tiedä, mitä tietojenkäsittelytiede on, kutsutaan toimittaja kylään, esitellään alaa ja laitoksen toimintaa. Kun viestiä lähetetään tarpeeksi, viidakkorumpu kyllä jatkaa viestin etenemistä.

Täytyy vain löytää se tehokkain viestinvälityskanava. Tämä blogi on mielestäni askel oikeaan suuntaan sen kanavan löytämisessä.