Koin että luennoitsija ja laskarinvetäjät eivät olleet lähestyttäviä, ja olisivat halunneet mieluummin vetää kurssia niille paremmille opiskelijoille ja että me tyhmät ja laiskat menisimme pois häiritsemästä.

Harjoitukset ovat olleen mielestäni mielenkiintoisia ja kurssimateriaali ymmärrettävä. en ole kokenut kurssia niin vaikeaksi tai raskaaksi kuin odotin.

Se, mitä odotin kurssilta, tuli vastaan viimeiseen kurssikokeeseen kuuluvissa asioissa. Kaikkein mielekiintoisimpia kurssin asioista ovat ongelmien haastavuusluokat. Tuntuu siltä, että ne jäivät vähälle huomiolle. 

Kurssin aikana piirsin kaavioita erilaisista laskennan malleista, mutta en kuitenkaan tiedä miksi. Miksi laskennan malleja opetellaan? Ymmärrän, että Turingin kone on hyvä apuvaline laskettavuuden tarkastelussa, mutta mitä tehdään äärellisillä tai pinoautomaateilla? Mihin liittyy kielien tunnistaminen?

Itse laittaisin jatkossa jokaiseen välikokeeseen jonkin vähimmäispistemäärän, vaikkapa kaksi pistettä per koe. Näin arvostelu vastaisi paremmin kurssin tavoitteita eli ei riittäisi se, että osaa puolet hyvin eikä loppuja juuri ollenkaan.

Odotin, että olisin pärjännyt hieman paremmin kurssissa.

Jos itse järjestäisin laskuharjoituksia, tekisin automaattitestejä joillekin tehtäville (jos olisi aikaa)

Itse pitäisin laskarit samalla tyylillä kuin useimmat muutkin laitoksen kurssit. Laskareissa olisi sopiva määrä tehtäviä per viikko (tai vaikka per kaksi viikkoa) sekä osa ohjauksesta olisi pajamuodossa. Laskareista saisi lisäpisteitä.

Kävin laskuharjoitustilaisuuksissa vertaamassa tehtävien ratkaisuja ja selvittämässä tehtävätulkintoja sekä ratkaisuja. 

Erityisen mukavaa laskuharjoitusten suhteen oli se, ettei ratkaisuja tarvinnut itse esittää. Toisaalta olisi mukavaa, jos kaikkiin tehtäviin olisi ratkaisut. Lisäksi Turing-koneiden vastaavissa harjoituksissa on jonkin verran epäselvyyksiä/epäselvää kieltä.

Eli järjestäisin kyllä edelleen viikottaiset yhteislaskarit jossa yhteisesti asiat käydään läpi, vaikka sitten pisteitä ei saisikaan. Se on ainakin itselleni henkilökohtaisesti hyvin selkeä mittari siitä, miten hyvin opin - kursseilla, joilla tällaiset laskarit on, pärjään järjestään erinomaisesti, ja kursseilla joilla tällaisia laskareita ei ole, jään jotenkin melko hämmentyneeksi asioiden kokonaisuuksista enkä saa selkeää otetta siitä, olenko ymmärtänyt asiat oikein vai en. 

Ehkä laskaritilaisuuksiin olisi pitänyt osata suhtautua vähän samalla tavalla kuin matematiikan käytävään, mutta itse olisin ainakin kaivannut jonkinlaista selkeää tavoitteellista tehtävien tekemistä. 

En ole käynyt laskaritilaisuuksissa. Mikäli tehtävistä olisi oikeasti apua (löytyy myös mallivastaukset), niin laskarit olisi syytä järjestää pisteiden kera.

Pitäisin laskarit niin, että keskustellaan ryhmissä tehtävistä, ja lopuksi annetaan malliratkaisut. Siinä tulee esille erilaisia ratkaisuja ja tapoja ajatella ja tulkita kysymyksiä, mikä on joskus erittäin mielenkiintoista.

Laskuharjoitusten tarve ja hyöty riippuvat paljolti kurssilaisesta itsestään. Yksi melko hyvä tapa on esimerkiksi juuri käynnissä olevan Differentiaalilaskenta kurssin (<http://wiki.helsinki.fi/display/mathstatKurssit/Differentiaalilaskenta%2C+syksy+2015>) tapa eli mikäli haluaa ns. tiukan aikataulun kannattaa valita ohjausryhmä, jos tyytyy vapaampaan niin työpaja on hyvä ja jos ei koe tarvitsevansa apua tai ei halua lisäpisteitä niin jättää vain tehtävät tekemättä.

Tämäntyyppisellä asiasisällöllä on mielestäni välttämätöntä, että laskuharjoitukset ovat sellaisia, joissa voi vapaasti kysyä apua omiin ratkaisuihinsa; vanhanaikainen yhden malliratkaisun läpikäyminen ei auttaisi ollenkaan arvioimaan onko oma, toisenlainen ratkaisu toimiva (saati hyvä). Välttämätöntä tällaisen paja-tyyppisen tilaisuuden toimivuuden kannalta on kuitenkin, että laskuharjoitusten pitäjät osaavat sisällön erinomaisesti, mikä lienee tämän laskuharjoitusmallin suurimpia haasteita. 

Olen käynyt laskuharjoituksissa, mutta niiden hyöty on ollut aika vähäinen. Kävin aluksi laskareissa, koska ajattelin,että saisin sieltä apua tehtävien tekoon. 

Itse järjestäisin kaikki laskuharjoitukset tällaisina.

Välillä laskareissa on jäänyt harmittamaan osittainen malliratkaisujen puute, varsinkin soveltavissa tehtävissä, joissa niistä olisi suuri hyöty. Pisteytetyt laskuharjoitukset lisäisivät varmasti ihmisten määrää, toisaalta voi olla, että sillon ohjattu tilaisuus voisi olla järkevämpi. Jos netissä olisi järkevä alusta automaattien piirtämiselle/testaamiselle, niin laskarit voisi jakaa etänä ja paikanpäällä palautettaviin tehtäviin.

Säilyttäisin nykyisen tavan, jos saisin itse päättää.

Minusta kokeen itse tarkastamisen systeemi oli toimiva ja hyödyllinen. Itse tarkastamalla sai vielä kertausta asioihin.

Lopulliset koepisteet eivät ole poikenneet tarkistukseni tuloksista.

Tarkistaminen itse oli varsin opettavaista. Jos asiaa ei osannut vielä kokeessa, koetta tarkastaessa sen todennäköisesti oppi viimeistään. Harmillisesti tämä tarkastaessa oppiminen ei sitten enää näkynyt kerääntyneissä pisteissä. 

Lopulliset koepisteet ovat olleet pienempiä kuin itse tarkastamani. 

Yhden välikokeen tarkastukseen tuntui kuluvan aikaa vajaa tunti.

Välikokeiden itsetarkastus tuntuu kopiopaperin ja musteen tuhlaukselta; on kuitenkin myönnettävä, että on kiva katsoa missä oma koe meni pieleen. Vastauslomakkeen koko voisi vastata kysymysten vaatimaa tilaa: 3. välikokeessa pyydettiin 1. tehtävässä piirtämään kaksi ei kovin triviaalia pinoautomaattia, mutta vastauksen piirtämiseen oli jätetty naurettavan vähän tilaa.

Tarkastaminen oli hyvä juttu siinä mielessä, että viimeistään siinä vaiheessa alkoi ymmärtämään asioita jos ei ymmärtänyt. Aikaa käytin joku ~1h15m per koe. Ei ole pisteet poikennut.

Itse tarkistaminen oli ihan kivaa, kun ei tarvinnut odottaa viikkoa sen tuloksia, vaan tiesi heti, miten meni. Itse tarkistamisessa meni vähemmän aikaa kuin muussa odottelussa tarkistustilaisuuksissa. 

Pisteet ovat pysyneet samoina kolmatta koetta lukuun ottamatta, jossa annoin hieman liikaa pisteitä itselleni.

PS: Kolmannesta välikokeesta vain sen verran että järkätkää jatkossa tarpeeksi tilaa sekä koevastausten että testi vastausten tekemiseen. Esim. pinoautomaatin rakentaminen annettujen sääntöjen perusteella (yksi kokeen tehtävistä muistaakseni) vei niin paljon tilaa ettei vastauspaperi riittänyt siihen.

Välikokeiden tarkastaminen olisi ollut myös mielestäni mielekkäämpää jos kokeissa olisi ollut syvällisempiä tehtäväiä. Nyt lähinnä extrapiste tehtävän tarkistuksessa tuli oivaltamisen kokemuksia, ja jos muissa tehtävissä on ollut virheitä, ei niiden korjaaminen ole kuitenkaan johtanut mielestäni hirveästi uuden oppimiseen. Sinäällään on ihan hyvä että omiin välikokeiden vastauksiin tulee perhetyä, mutta en ole varma onko arvostelu paras mahdollinen tapa siihen. Lopulliset pisteeni ovat yhdessä kokeessa laskeneet yhdellä pisteellä. Käytin noin puoli tuntia per koe.

Oikeastaan olen aina pitänyt tenttejä omalta kannaltani aika turhina, koska niihin ei ikinä palata. Ja isoja tenttejä varten varsinkin pitää vaan yrittää hakata muistiin kamalasti tavaraa, ja tentin jälkeen yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Se on kaikilla tasoilla aika turhauttavaa ja epäkiitollista. Siksi tämä malli onkin nyt ollut tosi silmiäavaava sille mikä rooli kokeilla voi olla omassa oppimisessa.

Kokeen tarkistaminen itse oli uusi, positiivinen kokemus, joka auttoi ymmärtämään kurssilla käsiteltyjä asioita ennestään. Tarkistamiseen meni noin 15-30 minuuttia tentistä riippuen. Koepisteeni ovat samat kuin omien tarkistusteni tulokset.

Olen käyttänyt tenttien tarkastamiseen noin 30-45min/koe. Yhdestä tentistä sain yhden pisteen vähemmän. 

Omissa välikokeissani tarkastaminen on sujunut aika nopeasti ja koepisteet eivät ole poikenneet tarkistuksien tuloksista.

Lopulliset pisteet ovat yhden kokeen kohdalla poikenneet, muuten olleet samat.