Opintoesimies Jaakko Kurhila Avoimen yliopiston johtajaksi

Laitoksen opintoesimies, yliopistonlehtori Jaakko Kurhila  on vastikään valittu Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston johtajaksi. Kisa oli kivenkova: tehtävään saatiin yhteensä 39 hakijaa, joista osa Mercuri Urvalin tekemän suorahaun (”headhunting”) kautta. Konsulttiarvioinnin, haastattelujen ja soveltuvuusarviointien jälkeen tehtävän valmisteluryhmä, Avoimen yliopiston johtokunta ja yliopiston rehtori päätyivät yksituumaisesti Jaakkoon, ja työsopimusta ollaan jo sorvaamassa.

Johtajaksi valinta kovatasoisesta hakijajoukosta ja huolellisen prosessin jälkeen on kiistaton osoitus Jaakon pätevyydestä ja hänen nauttimastaan laajasta arvostuksesta yliopistoyhteisön keskuudessa. Laitoksen väki onnitteleekin mitä lämpimimmin Jaakkoa hänen uudesta urakehityksestään ja on ylpeä oman pojan menestyksestä.

Jaakko (JK) aloittaa uudessa tehtävässään näillä näkymin helmikuussa 2015. Eron ollessa jo näinkin lähellä päätti laitoksen johtaja (JP) suorittaa rutiineihin kuuluvan loppuhaastattelun, jottei se vain pääsisi joulun ja uudenvuoden myötä unohtumaan.

JP: Tyhmä mutta pakollinen ensimmäinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?

JK: Tunnelmat ovat positiivisen odottavat. Olen varsin tyytyväinen uuteen pestiini puhtaasti opetusorganisaatiossa ja vakuuttunut siitä, että hyvä siitä tulee. Toisaalta näin viime yönä painajaisia minua odottavasta ”yläkoulumeiningistä”; toivottavasti se johtui ainakin pääosin eilisiltana nauttimastani marokkolaisesti maustetusta ruoasta.

JP: Miksi päätit hakea Avoimen yliopiston johtajaksi?

JK: Minusta akateemiseen maailmaan kuuluu tämän tyyppinen ajatusten ja ihmisten tuuletus ja liikkuvuus eikä paikalleen jämähtäminen. Lisäksi sain hyvän vinkin asioista perillä olevalta taholta.

JP: Avoin yliopisto tarjoaa Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten mukaista yliopisto-opetusta noin 90 oppiaineessa ”kaikelle kansalle”. Oletko jo ehtinyt miettiä, kuinka aiot suunnata tai kehittää Avoimen yliopiston toimintaa?

JK: Minulla ei vielä ole eikä pidäkään olla tiukkaa visiota: täytyy ensin selvittää yliopiston johdon strateginen näkemys siitä, mikä on Avoimen yliopiston rooli Helsingin yliopiston opetuksessa ja sen järjestämisessä. Selvää kuitenkin on, että Avoimessa yliopistossa voi ainelaitoksia paremmin keskittyä nimenomaan opetuksen kehittämiseen, koska siellä ei ole tutkimusvelvoitteita.

JP: Avoimen yliopiston ja ainelaitosten välillä on ollut jonkin sortin kahnausta, tai ainakaan niiden välinen yhteistyö ei ole aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Millä tavoin aiot kehittää tätä yhteistyötä?

JK: Ainelaitosten ja Avoimen yliopiston välistä yhteistyötä pitää tiivistää suuntaamalla sen toimintaa enemmän tutkinto-opiskelijoita (ja vähemmän ”kaikkea kansaa”) tukevaksi. Tällöin opetus toteutettaisiin Avoimen yliopiston kustantamana ainelaitoksilla hyödyntäen niiden tutkintojärjestelmiin kuuluvia vakiintuneita tukirakenteita kuten vaikkapa kisälliopetusta ja opetusteknologiaa.

JP: Onko tällä laitoksella jotain, mistä haluaisit ottaa mallia Avoimeen yliopistoon?

JK: Laitoksella opetuksen taustalla oleva ajattelumalli on esimerkillinen: ensiksi mietitään, mitä oikeasti pitäisi tapahtua oppimisen tukemiseksi; sitten laaditaan hyvä suunnitelma sen toteuttamiseksi; ja lopuksi pannaan toimeksi.

JP: Mitä jäät kaipaamaan?

JK: Paljonkin. Parasta on hyvä työyhteisö (vaikkakin myös Avoimen yliopiston työilmapiiribarometri heiluu yliopiston keskitason yläpuolella).

JP: Mitä et varmaankaan jää kaipaamaan?

JK: Työmatkapyöräilyä marraskuussa Kruununhaasta Kumpulaan. Myös Exactumin yhteisöllistä opetusta ja oppimista estävästä arkkitehtuurista on mukava päästä eroon.

JP: Kiitos laitoksen puolesta tästä haastattelusta ja ennen kaikkea siitä laadukkaasta työstä, jota olet laitoksen hyväksi tehnyt, ei pelkästään opintoesimiehenä vaan jo aiemmissakin tehtävissäsi. Toivottavasti et täysin irtaannu laitoksen kuvioista, vaan käyt täällä aina silloin tällöin sivistymässä.

Luotu

16.12.2014 - 13:08

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Petteri Timonen palkittiin tiedekilpailussa Yhdysvalloissa

Petteri Timonen, 19, on sijoittunut toiseksi omassa sarjassaan Intel International Science and Engineering Fair (ISEF) -tapahtumassa Phoenixissa, Arizonassa.

 

Tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa opiskeleva Petteri Timonen palkittiin perjantaina 13.5. Arizonassa 1500 Yhdysvaltain dollarin eli noin 1330 euron arvoisella stipendillä Systems Software -kategoriassa Intel ISEF -tiedekilpailussa.

Timosen kilpailutyö on SPR:n Veripalvelulle kehitetty ohjelmistotyökalu, jolla liikkuvat verenkeräystilaisuudet eri puolilla maata saadaan suoritettua mahdollisimman kustannustehokkaasti. Timonen toteutti työnsä yhteistyössä Veripalvelun kanssa.

Työ on saanut laajemminkin kansainvälistä huomiota, sillä vastaava työkalua ei tiettävästi ole kehitetty muualla. Timonen on käynyt sähköpostikeskusteluja myös Yhdysvaltain Punaisen Ristin kanssa.

Renewed Carat App Gives a Smart Boost to Battery

 
The Carat Project Team at the University of Helsinki, Department of Computer Science, has published a new version of the popular mobile energy-awareness application.

After launch in June 2012, Carat has helped over 850,000 users, of which 41 per cent have been Android and 59 per cent iOS users, respectively. The new user interface follows modern application design guidelines and presents battery information in a more intuitive and easy to use manner.

- In addition to the new user interface, we have increased the accuracy of the energy saving recommendations of Carat, says Professor Sasu Tarkoma, the leader of this research done at the university.

The user interface features the number of energy intensive applications (Hogs), energy anomalies (Bugs) and user recommendations (Actions) at a glance on the main screen as well as global energy statistics for the device community.

Lainaa vain? - väitös musiikkiesitysten lainakappaleiden tunnistamisesta

Miksi musiikkiesitysten lainakappaleiden automaattinen tunnistaminen on niin vaikeaa kuin se on, kysyy Helsingin yliopistossa aiheesta väittelevä Teppo E.Ahonen.

Lainakappeleiksi kutsutaan musiikkiesityksiä, jotka ovat eri esittäjän tekemiä uusia tulkintoja kappaleen alkuperäisen esittäjän tekemästä versiosta. Lainakappaleet voivat olla hyvinkin samanlaisia alkuperäisversioiden kanssa, ja joskus versioilla on vain nimellisesti yhtäläisyyksiä.

Ihmisille lainakappaleiden tunnistaminen on yleensä helppoa, jos alkuperäisesitys on tuttu.

- Lainakappaleiden automaattinen, algoritmeihin perustuva tunnistaminen, on kuitenkin huomattavan haastava ongelma, eikä täysin tyydyttäviä ratkaisuja ole vielä esitetty, sanoo Teppo E. Ahonen, joka katsoo, että ongelman ratkaisulla olisi tutkimuksellisesti ja kaupallisesti potentiaalisia sovelluskohteita; sellainen olisi esimerkiksi plagioinnin automaattinen tunnistaminen.

Hae opiskelijaksi tietojenkäsittelytieteen laitokselle! Yhteishaku 16.3.-6.4.2016

Hae opiskelijaksi mm. huippulaatuisista kandiohjelmista palkitulle tietojenkäsittelytieteen laitokselle! 
 
Tietojenkäsittelytieteen LuK-tutkinnossa opitaan niitä taitoja, joilla vaikutetaan tulevaisuudessa sekä työelämässä että tieteen tekemisessä. Tutkinnon pääpaino on ohjelmoinnissa ja ohjelmistojen kehittämisessä nykyaikaisilla menetelmillä, mutta tutkintoon sisältyy myös muita tulevaisuuden kannalta tärkeitä alueita, kuten tietoliikennettä, tekoälyä ja tietoturvaa sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutusta.